Vihreiden linjaukset Paras-puitelakiin

Puoluehallituksen linjauksia kuntauudistuksen puitelakiin

• Kuntien yhteistyötä ei saa laajentaa kansanvallan kustannuksella.
• Maankäytön ongelmat eivät rajoitu kuuteen suurimpaan kaupunkiin.
• Kuntaliitoksia on tuettava myös taloudellisin kannustimin.

Kuntayhtymien ongelmat ja maakuntahallinto

Hallinnon yksinkertaistamisen sijasta Paras-hanke ja puitelaki on viemässä hallintoa entistä monimutkaisemmaksi. Demokratisoitu maakuntahallinto olisi nykyistä selkeämpi, tehokkaampi ja kansanvaltaisempi vaihtoehto. Osa nykyisten kuntien tehtävistä, kuten yleiskaavoitus, joukkoliikenne ja toisen asteen koulutus siirrettäisiin maakunnalle, jolle valittaisiin kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuusto. Maakunnille siirtyisivät myös sairaanhoitopiirien tehtävät. Nykyisiä maakunta- ja sairaanhoitopiirirajoja tulisi tarkistaa.

Lisättäessä kuntien yhteistoimintaa tulee tosiasiallisen vallan säilyä vaaleilla valituilla päättäjillä. Tältä kannalta kuntaliitokset ovat parempi vaihtoehto kuin kuntien tehtävien siirtäminen kuntayhtymille. Kuntayhtymissä valta karkaa välillisesti valituille hallituksille ja suljettuihin neuvotteluihin. Kunnanvaltuustot eivät pysty kunnolla ohjaamaan kuntayhtymien toimintaa. Jo nykyään kunnan talouden kannalta täysin keskeinen erikoissairaanhoidon budjetti ei ole kunnanvaltuuston vaan sairaanhoitopiirin vallassa.

Kuntayhtymät, kuntien yhteiset yhtiöt ja säätiöt ja muu kuntien yhteistyö muodostaa jo nyt hallinnon epävirallisen kolmannen tason. Suurena riskinä on tämän välillisen hallinnon vahvistuminen ja kunnanvaltuustojen roolin katoaminen, jos kuntien välinen yhteistyö pirstoutuu sektorikohtaisesti eri kuntayhtymiin. Eri palvelujen osalta niiden jäsenkunnatkin saattavat vaihdella. Kunnanvaltuuston rooli ylimpänä päättäjänä uhkaa näivettyä ja koko kuntasektorin ohjattavuus kadota.

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen

Yksi kuntauudistuksen tavoite on estää yhdyskuntarakenteen hajautumista.. Tarve seudulliseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun ei rajoitu vain kuuteen suurimpaan kaupunkiin. Työ- ja asiointimatkojen piteneminen voimistaa autoistumista, heikentää joukkoliikenteen edellytyksiä ja aiheuttaa kasvavia ympäristöongelmia – ja heikentää palvelualojen kehitystä. Kaupunkiseutujen yhteinen ongelma on epätasaisesti jakautuva vastuu palvelujen tuottamisesta. Seudun sisäinen kilpailu veronmaksajista vääristä maankäytön suunnittelua ja saattaa johtaa voimakkaaseen sosiaaliseen eriytymiseen. Puitelain kaupunkiseutujen luetteloa tulee laajentaa kattamaan useimmat maakuntakeskukset.

Kuntaliitokset ja talous

Läheskään kaikki nykyiset kunnat eivät ole riittävän vahvoja taloudeltaan tai väestöpohjaltaan. Vahvan peruskunnan malli tarkoittaa määrätietoista kuntakoon kasvattamista. Kuntaliitoksia pitää vauhdittaa taloudellisilla kannustimilla. Vihreät kannattavat kuntien valtionosuusjärjestelmän muuttamista kuntarajojen suhteen neutraaliksi. Valtionosuuksia maksettaessa on otettava huomioon, että palvelujen järjestäminen on kalliimpaa harvaan asutuilla alueilla. Se tulee korvata yhtäläisesti siitä riippumatta minkä kokoiseen kuntaan tuo haja-asutusalue kuuluu.

Vihreät kannattava myös mallia, jossa yhdistyvät kunnat säilyttävät siirtymäkauden ajan omat valtionosuutensa. Nykytilanne, jossa kuntaliitoksen johdosta yhteiset valtionosuudet pienenevät, on kohtuuton ja toimii koko kuntauudistuksen tavoitteita vastaan. Siirtymäkauden ajaksi ennen valtionosuusuudistusta yhdistyville kunnille tulee erillislailla taata, ettei kuntaliitos pienennä niiden valtionosuuksia. Samanlainen menettely tulee luoda niitä tapauksia varten, joissa nykyinen kunta jakautuu sen eri osien yhdistyessä eri naapurikuntien kanssa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on vahvistettava kuntien taloutta. Verouudistuksen lähtökohtana pitää olla palkka- ja pääomatulojen yhdenvertainen kohtelu. Osa pääomaveron tuotosta on ohjattava kunnille. Kunnan asukkaat käyttävät kunnallisia palveluja riippumatta siitä, ovatko he yrittäjiä, sijoittajia vai palkansaajia.

Seudullinen verotulojen tasaus tukisi seudullista asuntopolitiikkaa ja kaavoitusta. Se olisi tehokkain keino hillitä haitallista seudun sisäistä kilpailua ns. hyvistä veronmaksajista.

Hankinnat ja kunnallinen yhtiö

Julkisten palvelujen tarjoamisessa ei ole tärkeintä se, miten ne tuotetaan vaan niiden vaikutus ihmisten elämänlaatuun, ympäristöön ja yleiseen hyvinvointiin. Kuntien tärkeimmissä lakisääteisissä palveluissa on kuitenkin toiminnan varmuuden takaamiseksi panostettava ensisijaisesti kuntien omaan, pitkäjänteiseen palvelutuotantoon.

Tilaaja-tuottaja -malleissa tilaajan osuutta eli palvelujen laajuudesta ja laadusta päättämistä ei pidä siirtää valtuustoilta tai lautakunnilta kunnallisille yhtiöille. Kunnan oma tai seudun kuntien yhteinen yhtiö sopii kunnallisten palvelujen tuottamiseen etenkin aloilla, joilla on myös yksityistä tarjontaa. Ongelmana on, että nykymuodossaan hankintoja ja osakeyhtiöitä koskeva lainsäädäntö estää kuntien yhteistyötä. Toiselta kunnalta tai sen omistamalta yhtiöltä tehtävät hankinnat tulee rinnastaa kunnan omaan työhön ja rajata pakollisen kilpailuttamisen ulkopuolelle.

Kunnalliset yhtiöt hoitavat tehtäviä, jotka kuuluvat julkiselle sektorille, tai täydentävät niitä. Kunnallisten yhtiöiden ensisijainen tavoite ei ole taloudellisen voiton tuottaminen, vaan ne toimivat julkishallinnon jatkeena. Tämä yksityisistä yhtiöistä poikkeava rooli tulee ottaa myös osakeyhtiöitä koskevassa lainsäädännössä huomioon.