Kaupunkiliikennemaksu - Vihreän sivistysliiton think tankin ruuhkamaksumalli

Kaupunkiliikennemaksu - vaihtoehto ruuhkille

Vihreän Sivistysliiton yhteydessä toimivan think tankin tuottama ruuhkamaksumalli osoittaa, että ruuhkamaksut ovat pääkaupunkiseudulla mahdollisia. Niillä voidaan hillitä liikenteen kasvua, vähentää päästöjä, parantaa joukkoliikennettä sekä sujuvoittaa liikennettä. 

Malli julkaistiin 13.10.2008. Se ei ole kiveen hakattu järjestelmä, vaan Vihreät toivovat mallin toimivan hyvänä keskustelunavauksena tärkeään ja ajankohtaiseen aiheeseen.  

Lue koko ruuhkamaksumalli (pdf) »

 

Malli tiivistetysti

Vihreän Sivistysliiton yhteydessä toimivan think tankin tuottama ruuhkamaksumalli osoittaa, että ruuhkamaksut ovat pääkaupunkiseudulla mahdollisia. Niillä voidaan hillitä liikenteen kasvua, vähentää päästöjä, parantaa joukkoliikennettä sekä sujuvoittaa liikennettä.

- Ruuhkamaksu koskee henkilöautoja pääkaupunkiseudun seutulipun alueella arkisin klo 7.00-18.00.

- Autoilija saa valita ruuhkamaksun kahdesta eri vaihtoehdosta, jotka oikeuttavat julkiseen seudulliseen joukkoliikenteen lippuun: vaihtoehdot ovat seutulippu (päivä-, kuukausi- tai vuosimaksu) ja seudulliseen kilometrimaksuun perustuva lippu (ajetut kilometrit latautuvat arvoksi lippuun: arvon joutuu maksamaan tai sen voi käyttää joukkoliikenteessä).

- Lippua voi käyttää aina, kun auto ei ole liikenteessä.

Näin autoilijalle muodostuu aina valintatilanne: käyttääkö seutulippua vai maksaako ruuhkamaksun eli lipun lisäksi myös muut autoiluun liittyvät kulut kuten pysäköinnin, bensan ja niin edelleen.

- Maksu maksetaan siis ainoastaan seutuliikenteestä: rajat ovat tässä mallissa nykyisten kuntien rajat, mutta ne voidaan asettaa myös muihin paikkoihin. Kuntien sisäisestä liikenteestä ei tarvitse maksaa ruuhkamaksua.

- Mallissa on lähdetty seutuliikenteestä, koska seutulippu on helposti kytkettävissä ruuhkamaksuun.

- Vihreässä ruuhkamaksumallissa olennainen ero muihin ruuhkamaksun malleihin on, koska se on vastikkeellinen eli maksettuaan ruuhkamaksun autoilija saa joukkoliikenteeseen oikeuttavan seutulipun.

- Vihreät kutsuvat ruuhkamaksumalliaan ”kaupunkiliikennemaksuksi”, koska se on perustavalla tavalla jotain muuta kuin ruuhkamaksut muualla. Mallia voi myös nimittää ”autoilijan seutulipuksi”.

 

Ruuhkamaksun yksityiskohtia:

1. kausimaksu: päivälippu 5 e, kuukausilippu 80 e/kk tai vuosilippu 850 e/v.

2. kilometrimaksu: 13 snt/km, joka maksetaan satelliittipaikannuksen perusteilla ajetuista seudullisista kilometreistä.

- Ajetut kilometrit latautuvat arvoksi haltijakohtaiseen matkakorttiin, jota voi käyttää arvolippuna auton ollessa pysäköitynä. Arvon joutuu maksamaan, jos lippua ei käytä. Kilometrimaksujen keruusta ja tilityksistä huolehtivat tiemaksuoperaattorit. Myös tämä kannustaa voimakkaasti matkustamaan julkisilla, koska ruuhkamaksut kerryttävät matkustusoikeutta ja jos sitä ei käytä, joutuu ne maksamaan. Kilometrinmaksun tyyppiä voidaan laajentaa esim. koko maahan.

- Kilometrimaksu on edullinen niille, jotka ajavat usein lyhyitä matkoja (alle 27 km/pv) seuturajojen yli. Muiden kannattaa käyttää päivälippua, kuukausilippua tai vuosilippua.

- Kilometrimaksu ei kannusta autoilemaan paljon. Jos ajat paljon kilometrimaksulla, maksat paljon enemmän kuin kuukausilipun hankkinut.

Autoilijalle ruuhkamaksu näyttäytyy neljänä erilaisena lippuvaihtoehtona: päivälippuna, kuukausilippuna, vuosilippuna tai kilometrimaksuna.

Rahaa ruuhkamaksulla kerätään noin 60-80 miljoonaa euroa vuodessa. Ruuhkamaksut voidaan hoitaa kustannusneutraalisti siten, että kuluista ja joukkoliikenteen parannuksista, liityntäliikennepysäköinnin parantamisesta ja väyläinvestointien leikkauksista tulee tulokseksi noin 0 euroa. Järjestelmä maksaa vain 12 miljoonaa, mutta kuluja tulee paljon enemmän liityntäliikenteen pysäköintipaikoista, juna- ja bussivuorojen lisäyksistä ja uusista linjoista.

Ruuhkamaksut ovat ehdottoman tarpeelliset, koska Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän (PLJ) mukaan henkilöautoliikenne kasvaa 40 prosenttia pääkaupunkiseudulla vuoteen 2030, ellei mitään tehdä. Ruuhkamaksujen avulla saatavissa säästöissä väyläinvestoinneista on kyse suurista  summista: esimerkiksi Hakamäentien parantamisen Helsingissä ennakoidaan maksavan 100 miljoonaa euroa ja Kehä III:n parannukset Vantaalla 255 miljoonaa ja Kehä I:n pullonkaulojen parannukset 107 miljoonaa. Nykyinen liikenteen kasvu edellyttää noin 100 miljoonan euron investointeja vuosittain pääkaupunkiseudun tie- ja katuverkon kehittämiseen. Tämä on kustannusneutraali tapa parantaa joukkoliikennettä ja lisätä myös autoilijoiden valinnanvapautta. Malli on samalla keino sekä leikata liikennettä, vähentää päästöjä, alentaa taksoja että parantaa joukkoliikennettä.

Valvonta tapahtuu 30 pisteessä automaattisesti pääväylillä ja liikkuvista autoista (5 kpl). Valvonta ei täydellinen, mutta kiinnijäämisriski on korkea. Valvontamaksu 80 euroa ja pitää maksaa kahdessa päivässä.

Ruuhkamaksuissa menettäjä on autoilija, joka eivät käytä seutulippuaan. Ne, joiden on pakko autoilla, hyötyvät kuitenkin sujuvampana liikenteenä. Voittajia ovat myös ammattiautoilijat, joukkoliikenteen käyttäjät, kaupunki-ilmaa hengittävät ja täten ympäristö ja ilmasto.

Koko malli edellyttää lakimuutoksia.

 

Kuva: Osvaldo Gago / Wikimedia Commons. Lisenssi: Creative Commons Attribution ShareAlike 2.5

Liite	Koko
kaupunkiliikennemaksu.pdf	1.78 Mt