Adoptiossa tärkeintä on lapselle turvallinen, rakastava koti

Eduskunnassa on tänään käsittelyssä uusi adoptiolaki. Lakia on valmisteltu lapsen edun maksimoimisen näkökulmasta ja tämä on erittäin tärkeää. Nykyisellään adoptiossa on monia ongelmakohtia, joista on vaiettu tai ei ole uskallettu suoraan puhua.

Adoptioperheille annettu tuki on ollut riittämätöntä, eikä kansainvälisen adoption tuomiin haasteisiin ole kyetty vastaamaan arjen tasolla. Itse olen ollut tekemisissä nimenomaan kansainvälisen adoption kautta lapsia hankkineiden perheiden kanssa. Ilmassa on ollut valtava tarve keskustelulle ja suuri huoli Suomessa viime aikoina aggressiivisenakin käyneestä arvo- ja rasismikeskustelusta.

Kysymykset ovat hyvin yksinkertaisia. Miten lapsen erilaisuus ja sen tuomat haasteet kohdataan ulkomaailmassa? Miten varmistetaan, että lapsi ei tunne itseään ulkopuoliseksi? Miten käsitellä vanhempana sitä vihaa ja surua, joka sydämeen kumpuaa, kun joku kadulla huutaa äärimmäisiä loukkauksia?

Kyse on inhimillisistä tunteista, arkisista kohtaamisista ja suuresta nöyrtymisestä elämän edessä. Adoptoidun lapsen parhaan mahdollisen kasvuympäristön ja sen määrittävien tekijöiden lainsäädännöllinen käsittely on ollut erittäin suuri vyyhti purettavaksi.

Määrittäkö vanhempien ikä, heidän suhteensa juridinen muoto, vanhempien lukumäärä tai seksuaalinen suuntautuminen lapsen hyvän elämän edellytykset? Laki tuo monta hyvää asiaa mukanaan, mutta yksi pitkällä tähtäimellä lapsen edun kannalta olennainen osa jää puuttumaan: kaikenlaisten perheiden tunnustaminen. Erilaisten perhemuotojen yhtäläinen kyky tarjota lapselle vakaa, turvallinen ja lämmin kasvuympäristö.

Adoptiolaki määrittää, että tulevien adoptiovanhempien tulisi elää avioliitossa. Tämän katsotaan olevan paras ja lapsen edun näkökulmasta myös juridisesti lapselle turvallisin kasvuympäristö, jossa lapsen etu parhaalla mahdollisella tavalla toteutuu.

Avioliitto Suomessa käsittää tällä hetkellä miehen ja naisen. Adoptiolain valmistelun ulkopuolelle on siis jo lähtökuopissa jätetty rekisteröidyt parisuhteet. Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa moni lapsen etua ajavien järjestöjen asiantuntija nosti esille toiveen, että myös avoparit ja rekisteröidyt parit tulisi tunnustaa lailla adoptiovanhemmiksi. Laki ja sen valmistelu ei pitänyt sisällään rekisteröityjä pareja, joten tässä kohtaa asiaa oli mahdotonta nostaa pöydälle.

Meillä on myös toinen vaihtoehto erilaisten perheiden yhdenvertaisten oikeuksien saavuttamiseksi. Eduskunnassa kiertää lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Lakialoitteesta uupuu vielä tarvittavia nimiä, jota sadan nimen tavoite täyttyisi.

Toivon hartaasti ja pyydän, että jokainen kansanedustaja pohtisi asiaa järjellä ja sydämellä ja allekirjoittaisi tuon lakialoitteen. Se olisi erittäin helppo ja oikeudenmukainen tapa tunnustaa ihmiset ja heidän oikeutensa suomalaisessa yhteiskunnassa. Vasta kun jokainen ihminen on tunnustettu ja näkyvä, on meillä mahdollisuus todelliseen hyvinvointiin.

Tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tule tehdä poliittista hallitus-oppositio -peliä. Yhteiskunnassamme on jo runsaasti perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Lapsen etu toteutuu silloin, kun jokainen lapsi voi kokea, että juuri hänenkin perheensä on yhteiskunnan tukema ja tunnustama. Ei ole kyse aikuisen oikeudesta lapseen, vaan lapsen oikeudesta turvalliseen kotiin. Minä toivon, että se koti sijaitsee turvallisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa kenenkään ei tarvitse piiloutua. Ihmisten arki tapahtuu tässä ja nyt - siinä ei ole varaa eikä aikaa poliittisiin peleihin.