Täyskielto pikavipeille

Kokoomuksen Sampsa Kataja on tehnyt lakialoitteet pikavippien täyskiellosta sekä perintälain tiukentamisesta, jälkimmäisen yhdessä puoluetoverinsa Lenita Toivakan kanssa. Jos täyskielto ei saa eduskunnassa enemmistöä, vaihtoehtona on lain kiristäminen.

Pikavipit ovat kohtalaisen tuore ilmiö, sillä ensimmäiset vippipalvelut aloittivat toimintansa vuonna 2005. Ilmiö on rantautunut Suomeen Yhdysvalloista, jossa talous perustui kasvavaan velkaantumiseen ja ylikulutukseen. Kotitalouksien tai valtioiden velkaantuminen on tuhoisa tie, se on nähty viime vuosina niin Yhdysvalloissa kuin nyt Kreikassakin. Näistä maista ei sovi kenenkään ottaa mallia: ei pidä luottaa siihen, että muut tulevat aina uudestaan apuun maksamaan omia velkoja.

Pikavippien määrä on kasvanut huimasti Suomessa aivan viime aikoina, sillä alkuvuodesta pikavippejä myönnettiin kotitalouksille 26-27 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Tilastokeskuksen mukaan uusia alle 1000 euron pienlainoja otettiin viime vuonna yhteensä reilusti yli miljoona kappaletta, mikä on huima määrä. Keskimääräinen lainamäärä oli kohtuullisen pieni summa, 206 euroa. Tosin pikavippien ottajat ovat usein samoja henkilöitä.

Tärkeintä tietysti olisi, että jokaisen toimeentulo olisi sillä tasolla, ettei kenenkään tarvitsisi turvautua pikavippeihin. Pikavippejä ottavat tutkimusten mukaan etenkin työttömät, yksinhuoltajat ja muut pienituloiset. Tämä kertoo siitä, että vippejä tarvitaan vähimmäistoimeentulon rahoittamiseen, kuten ruoan ostamiseen. Pikavippejä saa ilman vakuuksia, helposti netissä ja kännykällä. Viime hallituskaudella tiukennettiin vippien saamisen ehtoja muun muassa yökiellolla. Tiukennus ei ollut riittävä toimi pikavippien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi.

Ihmiset, jotka turvautuvat pikaluottoihin esimerkiksi ruoan hankkimiseksi, ovat luultavasti jo valmiiksi hyvin heikossa elämäntilanteessa. Heillä ei liiemmin ole sosiaalista pääomaa kuin taloudellistakaan. Kaikilla ei ole läheisiä, joilta lainata pieniä summia rahaa välttämättömiin hankintoihin. Pikaluottojen sijaan köyhimpien tulisi saada ruokarahat tarvittaessa sosiaalitoimistosta. Harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen tarvitaan lisäresursseja.

On selvää ettei luottoa tulisi antaa, jos takaisinmaksukykyä ei ole. Parempi olisi antaa toimeentulotukea ja tietoa sosiaalietuuksista, kohtaamalla ihminen kasvotusten. Maksukyvyttömälle vippi tai laina on hyvin kyseenalainen auttamiskeino, koska se hämärtää luoton armottoman luonteen. Ilmaista luottoa ei ole olemassa, eikä sitä saisi uskotella.

Pienlainojen ottaminen on suuri houkutus erityisesti sellaisille nuorille, joilla ei ole oma taloudenpito vielä hallussa. Vippien saaminen on tehty liiankin helpoksi, yksi tekstiviesti ja pian rahat on tilillä. Pikavippimainonnalta ei voi välttyä, se hyppää silmille kaikkialla; katukuvassa, lehdissä ja netissä. On ”fiksua lainaa” ja ”veronpalautuslainaa”. On suuri houkutus ottaa vippi, kun sosiaalinen paine pakottaa ostamaan vaikkapa vaatteita.

Nuorten ylivelkaantuminen on vakava ongelma monesta syystä. Kun nuori ottaa pikavipin, sitten toisen ja kolmannen lyhentääkseen edellisiä lainoja, ollaan jo velkakierteessä. Maksuhäiriöt ja ulosotot lannistavat, eikä nuori hakeudu työhön tai opiskelemaan. Pikavipit eivät yksinään tärvele taloutta, mutta jos ihmisellä ei ole säännöllisiä tuloja, maksamattomat laskut ajavat ahdinkoon.

Erityisen tuottavaa pikavippibisnes on perintäfirmoille. Pikavippiyritykset ovat perintätoimistojen kultasuoni. Perintäkulut saattavat olla moninkertaisia alkuperäiseen lainasummaan verrattuna. Perintäfirmat tekevät voittoa jo valmiiksi maksukyvyttömien ihmisten ahdingolla. Kun perintäkirjeitä alkaa tulla postissa vähän väliä, on tilannetta vaikea enää pelastaa. Silloin on edessä ulosotto ja luottotietojen menettäminen. Moni nuori ei valitettavasti ymmärrä, mitä se merkitsee oman tulevaisuuden kannalta.

Jos lakialoite pikavippien täyskiellosta ei saa kannatusta, vaadin, että pikaluottoja koskevaa lainsäädäntöä tiukennetaan reilusti. Tarvitaan vähintäänkin rajoituksia pikavippimainontaan ja korkokatto perintäkuluille. Perintäkustannukset eivät saisi missään tapauksessa ylittää alkuperäisen velan määrää. Eräs mahdollisuus olisi luoda positiivinen luottorekisteri, jossa olisi tietokanta pikavipin ottaneista henkilöistä. Sen avulla vippien määrää voitaisiin rajoittaa esimerkiksi kolmeen vippiin kerrallaan. Vaihtoehtona pikavipeille kunnat voisivat kehittää vastuullista sosiaaliluottojärjestelmää. Sosiaalinen luotto ei ole pikaluotto, sillä siinä kohdataan ihminen kasvotusten ja pyritään vaikuttamaan henkilön sosiaaliseen tilanteeseen mahdollisesti yhdessä sosiaalityön ja toimeentulotuen kanssa.

Ensisijaisena tavoitteena täytyy kuitenkin olla pikavippibisneksen täyskielto. Jos henkilö ei saa muuta luottoa kuin pikaluottoja, hänellä ei voi olla varaa niihin. Hallitsematon pikavipeillä velkaantuminen aiheuttaa suuria kustannuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle.