Vihreät – De Gröna

Hyvä valtuuskunta,

Salo: nykysuomen sanakirjan mukaan suuri metsäalue, erämaa, sydänmaa, korpi.

Salon kaupunki on osuvana ajankohtana isäntänä vihreän valtuuskunnan kokoukselle. Salon viime vuosikymmenet kertovat pienessä mittakaavassa, millaisen murroksen koko Suomi on läpikäynyt.

Muutamassa vuosikymmenessä Salo on kehittynyt pienestä teollisuuskaupungista – jossa valtaosa asukkaista oli asunut seudulla vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja – voimakkaasti kasvavaksi kansainväliseksi informaatioteknologian keskukseksi.

Itselleni Salo on tärkeä kaupunki muutoinkin. Sukuni juuret ovat syvällä Salon seudun mullassa. Salon seudun kumpuilevien jokilaaksojen ja metsäisten mäkien kulttuurimaisema on minulle pala kauneinta Suomea.

Jokainen luottamushenkilö joutuu vastaamaan kysymykseen, mistä karsisi aikoina, jolloin säästöjä on välttämätöntä tehdä. Populistinen vakiovastaus on, että palveluista ja sosiaaliturvasta ei saa säästää – sen sijaan byrokratiasta voidaan hyvinkin säästää.

Vaikka yleensä suljen korvani kun tämä puhe alkaa, on olemassa järkeviä hallinnollisia uudistuksia joiden avulla saadaan resursseja hyödyllisempään käyttöön.

Toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtäminen kuntien sosiaalitoimistoilta Kelalle parantaisi sosiaaliturvan kattavuutta, tekisi toimeentulotuen hakemisesta yksinkertaisempaa ja myös säästäisi sosiaalityöntekijöiden ajan hakupapereiden käsittelystä ihmisten kohtaamiseen.

Hyvä valtuuskunta,

Suomen talous romahti viime vuonna pahemmin kuin kertaakaan sitten vuoden 1918. Onneksi tilanne ei muuten ole yhtä paha. Työttömyystilanne on kuitenkin vakava ja työttömyyden ennustetaan nousevan vielä syksyyn asti. Kuitenkin tämän mittakaavan tuotannon supistumisen jälkeen tilanne voisi olla paljon pahempikin.

Suomalaiset yritykset ovat pitäneet kiinni työntekijöistään. Irtisanomisten sijaan tuotantoa on vähennetty lomautuksilla ja työtuntien supistamisella. Työtä on jaettu. Yritykset ovat selvästi katsoneet muutamaa vuotta pitemmälle ja arvioineet että työvoiman helppo saatavuus ei välttämättä jatku kovin pitkään.

Ilmasto- ja energiakeskustelua hallitsee yksi energiamuoto ylitse muiden. Se on luulivoima.

Luulivoima on ehtymätön energianlähde, joka perustuu ennakkoluuloihin ja tiedon puutteeseen. Luulivoiman turvin poliitikot voivat toistaa ideologiaansa sopivia myyttejä, joilla ei ole pohjaa todellisuudessa.

Meille väitettiin, että Suomen on mahdotonta päästä Kioton päästötavoitteisiin ilman viidettä ydinvoimalaa. Ydinvoimala päätettiin rakentaa, mutta se tuottaakin sähköä aikaisintaan vuonna 2012 – siis silloin, kun päästöt olisi jo pitänyt vähentää Kioto-tasolle.

Meille väitettiin, että Suomessa ei tuule riittävästi. Vihreät sai hallitusohjelmaan tuulioloja kartoittavan tuuliatlaksen, joka valmistui tällä viikolla. Ja kuinka ollakaan: Suomessa tuulee kylliksi rannikolla, merellä ja monin paikoin myös sisämaassa. Eniten tuulee talvella – juuri silloin, kun sähköäkin tarvitaan eniten.

Hyvä valtuuskunta,

”Opiskelijat on Suomessa ainoa väestöryhmä, jonka katsotaan voivan elää köyhyysrajan alapuolella. Tähän on vihdoin puututtava!”

Tämä iskulause oli yksi vaaliteemoistani vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Tuolloin olin myös töissä Turun yliopiston ylioppilaskunnan korkeakoulupoliittisena sihteerinä. Olin turhautunut päättäjien kanssa keskusteltuani siihen, että 1970-luvulla opiskelleet päättäjäsukupolvet eivät ymmärtäneet oman aikani opiskelijoiden tilannetta.