Muutama sana siitä, mistä muut vaikenevat

Suomella on monta syytä olla ylpeä itsestään. On selviydytty sodista, asutettu niissä kodittomiksi jääneet, suoriuduttu sotakorvauksista viimeistä ropoa myöten, jälleenrakennettu maa, pidetty toisistamme huolta ja puhallettu yhteen hiileen, ahkeroitu ja kasvettu  yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista.

Onkin paradoksaalista, että nyt, kun Suomi on vauraampi kuin koskaan, maassa on köyhiä lapsiperheitä enemmän kuin 10 vuotta sitten. Tämä ei ole satua eikä liioittelua, vaan tilastollinen tosiasia. Suomessa on 591 528 lapsiperhettä, joista 65 553 elää tuloilla, jotka jäävät alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan (750 €/kk/aikuinen). Näissä perheissä, siis köyhyydessä, elää 135 110 lasta. Heikoin tilanne on yksinhuoltajilla ja monilapsisilla perheillä.

Koska lapsiperheiden tuet eivät ole likimainkaan ajan tasalla, lasten hankkiminen tarkoittaa monille elintason romahdusta. Joillekin jopa vararikkoa. Perheen perustamisesta ennemminkin rangaistaan kuin palkitaan. Ei siis ihme, että ensisynnyttäjien keski-ikäkin kohoaa koko ajan, ja yhä useammat naiset jäävät lapsettomiksi. Päättävät jäädä. Tehokkain ja nopein tapa parantaa perheiden hyvinvointia olisi korottaa lapsiperheiden tukia oitis ja tuntuvasti. Moni väittää varmasti vastaan ja sanoo, ettei muutoksiin ole varaa. Mutta me väitämme, että kyse on vain poliittisesta tahdosta.

Otetaanpa esimerkki: jätevero on Suomessa tällä hetkellä Pohjoismaiden edullisin. Mikäli jätevero nostettaisiin Tanskan tasolle, pystyttäisiin näin saatavilla verotuloilla korottamaan 20 prosenttia niin pienintä vanhempainpäivärahaa kuin lapsilisiäkin. Kyse on siis asioiden priorisoinnista. Siitä, että kannustetaan mieluummin perheiden perustamiseen kuin jätteiden tuottamiseen. Niin yksinkertaista se on.

Suomen kansa ikääntyy, eläkeläisten joukko kasvaa ja työikäisten määrä vähenee.

Lapsiperheiden asia ei ole siis pelkästään lapsiperheiden asia. Kun puhumme perheiden perustamisen puolesta, puhumme meidän kaikkien puolesta.

Satsataan perheisiin eikä jätteisiin. Se ei ole kovin kohtuuton toive, eihän.

P.S. Vaatimuksemme lapsiperheiden köyhyyden purkamiseksi ja perhepoliittinen ohjelmamme esittelevät kymmeniä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla voitaisiin parantaa lapsiperheiden asemaa.