Kirjoittajan mukaan: Kate Alhola (kate_miUku_iti.fi)
Päiväys: 06.10.2005 18:41
Kiitoksia Varsinkin Jyrki Kasville ja Odelle hyvästä työstä
tekijänoikeuslain suhteen suomalaisen kuluttajan oikeuksien puolustamiseen
kansainvälisten viihdejättien lobbausta vastaan.
Risuja ja paljon lain puolesta äänestäneille vihreille kansanedustajille. Voin sanoa että teidän puolesta TODELLA HÄPEÄN. Suomalaisen äänestäjän selkänahka myytiin amerikkalaisenlle viihdeteollisuudelle todella halvalla.
Kun mietin tappion taustaa niin täytyy todeta että vastustaja on hoitanut työnsä todella suurella rahalla ja rautaisella ammattitaidolla.
En sano että kyseessä olisi mikään kansainvälisen viihdeteollisuuden salaliitto tai että he olisivat pahoja yms vaan että kyseessä on yksinkertaisesti amerikkalaistyylisen bisnesmallin tuuominen Eurooppaan. Ohjelmistoteollisuudesta otettu malli jossa tuotekehitys tehdään firman lakiosastolla ja myydään markkinointiosaston toimesta lainlaatijoille. Se mikä minua hävettvää että Suomenkin eduskunta meni lankaan kuin pässi teuraaksi. Mutta suurella rahalla ja vuosia kestäneellä kamppanjalla on saatu tuloksia.
Propagansadosassahan aina ensimmäinen uhri on totuus. Tässäkin tapauksessa koko homma on alkanut vuosia kestäneellä propagandatykityksellä jolla valhe on saatu kuullostamaan ihmisten korvissa totuudelta. Tässä tekniikassa ei sinänsä ole mitään uutta, samalla tavallahan toistolla ja toistolla luodaan mielikuvia ties mistä tuotteesta mainonnassa.
Kun miettii mikä on viihdejättien bisnekssen todellinan tausta niin se on pystyä myymään sama tuote kuluttajille moneen kertaan. Tämä ei ole niin kauan mahdollista kun kuluttajat voivat kopioida ostamansa teoskappaleen toiseen muotoon tai tallentamalla laillisesti sähköisesti levitetyn tuotteen esim. digitelevisiosta tai nettiradiosta.
Jotta siis saataisiin aikaan markkinat saman tuotteen myymiseksi kuluttajille moneen kertaan täytyy kuluttajilta ensiksi riistää oikeus itse konvertoida teoskappale toiseen muotoon. Tässä on kaksi keinoa, kopiointisuojaukset eli tekniikka ja sitten juridiikka.
Viihdeteollisuus on ollut erittäin nyrpeä nettiradioille kuten myös TV-ohjelmien lailliselle nettijakelulle ja jostain kummasta syystä markkinoilla ei ole ainottanaan tallentavaa digiboxia jolla voisi tallentaa TV-ohjelmia DVD:lle eikä lupamaksun maksanut kuluttaja voi useimmiten katsoa maksamaansa sisältöä jos bitit kulkee toisen "väristä" putkea pitkin.
Jokainen tekniikasta vähänkin ymmärtävä huomaa että eihän noilla ole perinteiseen jakeluun ja tallentamiseen mitään muuta eroa kuin äärimmäisen pienet erot protokollapinon alimmissa kerroksissa.
Tarkoitus on kuitenkin että digitalisoinnin myötä kuluttajalta menisi kokonaan oikeus tallentaa ja kopioida mediaa. Eli siis juridisesti kuluttaja huomaankin yhtäkkiä maksaneensa saman hinnan mutta onkin saanut teoskallapeen sijasta vain "rajoitetun käyttöoikeuslisenssin"
Jotta viihdeteollisuus saisi siis avatuksi itselleen uudet markkinat juridisin keinoin täytyy sen ensiksi saada aikaan lainsäädäntö ja taas lainsäädännön aikaansaamiseksi sen täytyy saada käännetyksi lainlaatijien mieli itselleen myötämieliseksi.
Tämän tavoitteen saaminen taas on vaatinut pitkäaikaista ja ahkeraa markkinointikampanjaa. Tässä mielessä he ovat lukeneet Orwelinsa hyvin. Kun muistaa että sana "piratismi" merkitsi aikaisemmin kaupalliseten kopioiden myymistä. Nyt sanalle iskostettu uuskielen merkitys onkin kaikkiea kopiointia, myös (ennen)laillista kotikopiointia.
Tarkoitusperiin on myös hyvin sopinut puhua vertaisverkoissa tapahttuvasta kopioinnista, rinnstaa se kaupalliseen rikolliseen alkuperäiseen piratismiin ja kun tämä on saatu iskostettua niin sitten on ihan kuin yllättäen myös ennen laillinen kotikopiointikin saatu piratismin nimiin.
Viihdejättien tarkoitusperiin saada sama tuote myydyksi moneen mertaan sopii hyvin myös nihkeä suhtautuminen lailliseen verkkolevitykseen. On haluttu estää että vanha, radiossa ja televisiossa käytössä ollut systeemi jossa yksittäisestä esityskerrasta maksetaan kohtalaisen pieni lisenssi ja jonka voi kuluttaja halutessaan tallentaa, jäisi historiaan. Vaikka siis teknisesti ero onkin vain alimman protokollakerroksen biteissa niin nyt haluttaisiinkin periä kertaluokkia suurempi hinta.
Lain yhteydessä ainakaan lainlaatijat eivät ole vakavasti puhuneet että nykyinen radio- ja tv- käytön korvaussysteemi olisi suoraan ulotettu nettilevitykseen. Tämähän olisi turvannut vieläkin paremmin todellisuudessa sen taiteilijan edun kun korvaus olisi tullut suoremmin hänen pusiin eikä viihdejättien kassaan josta tekijä saa vain muruset.
Tässä välossa me suomalaisen kuluttajan puolustajat olimme auttamattomasti myöhässä. Kansanedustajien alitajuntaan oli jo kauan sitten saatu iskostetuksi käsitys jossa he yllättäen rinastavat kotikopioinnin jonhonkin hirveään köyhän artistin kustannuksella elävään piraattikopioita myyvään mafioosoon.
Hyvin organisoidussa markkinointikamppanjassa viihdejätit eivät tehneet samaa virhettä kuin mitä ohjelmistopatenttijutussa. Tässä he pelasivat pelit 6-0 kotiin ja kansalaismielipide heräsi vasta kun kirves heilahti pässin kaulaa kohti.
Itse tarjosin hesarin mielipidepalstalle kesällä kirjoitusta aiheesta mutta silloin asia ei ollut medialmielessä "seksikäs".
Mitä siis pitää ottaa opiksi ? Kun takana on suuret yritykset, suuri raha ja asiantuntemuksella laadittu markkinointikamppanja niin myös meidän on oltava ajoissa ja siittävällä medianäkyvyydellä vastustamassa.
Kansanedustajatkin ovat vain ihmisiä joihin tehoaa samat keinot kuin missä tahansa mielikuvamarkkonoinnissa. Vihreänä minua hävettää vain se että niin moni kansanedustajamme oli niellyt pajunköyden kokonaan ja oli valmis tuomaan Suomeen tämän amerikkalaisen bisnesmallin joka perusrtuu kuluttajien haastamiseen oikeuteenja lain voimin turvaamaan muuten epäonnistuneen bisnesmallin.
Kate