Kirjoittajan mukaan: Mikko Niskasaari (mikko.niskasaari_miUku_kolumbus.fi)
Päiväys: 07.10.2005 14:46
Tarja Cronberg:
>(...) Pedoista, etenkin sudesta on tullut symboli, johon
>kulminoituu syrjäseutujen asukkaiden monet menetykset. Edelleen sutta
kohtaan
>tunnettaan pelkoa, mutta susikysymykseen liittyy myös paljon järjestelmän
>vastustusta. Vihaamme sutta, kun tunnemme voimattomuutta siitä, ettemme voi
>vaikuttaa meitä lähellä oleviin, arkeemme kuuluviin asioihin tai kun
>vastustamme EU:n valtaa ja ylhäältä sanelua.
Cronberg on ymmärtänyt tämän susihysterian ytimen aivan oikein. Sillä korjauksella, että "me" -muoto on vailla katetta. Useimmat suomalaiset eivät vihaa sutta. Eivät edes Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, jossa muutamat porukat pahinta porua pitävät.
>Aluekiintiömalli, jossa petokannan määrittelee ministeriö ja kaatojen
kohdennus
>arvioidaan alueella ja sitä seurataan riistanhoitopiireissä, toimii jo
>Ruotsissa ja Suomessakin poronhoitoalueella. Malli on joustava,
>pyyntilupaprosessia ei tarvita. Cronberg uusintaakin Pohjois-Karjalan
>suurpetoneuvottelukunnan aikanaan ministeriölle esittämän ajatuksen
>aluekiintiöjärjestelmiin siirtymisestä koko Suomessa.
Mielenkiintoinen ajatus, mutta pari ongelmaa
tulee mieleen:
- Poronhoitoalueella susikanta on aivan liian
heikko, joten se ei ole hyvä esimerkki.
- Susien leviäminen koko maahan käsittääkseni
edellyttää sitä, että vahvoille alueilla, jotka ovat
nyt itärajalla, muodostuu riittävän, tavallaan ylivahva
kanta, joka luo paineen siirtyä länteen. Jos itärajan
kantoja kovin harvennetaan, paine jää syntymättä.
Sen jälkeen, kun susi on levinnyt kautta maan ja kanta on, sanotaan nyt vaikka tuon EU:n mainitseman 1000:n yksilön tasolla (jolloin susitiheys olisi edelleen reippaasti alle Baltian tiheyden, alle 1/3 Kreikan tasosta, noin 1/5 Romanian tasosta), aluemalli voisi toimia.
>Myös omavastuiden poistaminen petovahinkojen yhteydessä on keino
>epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja sitä kautta susivastaisuuden
>lieventämiseen.
"Tuotantokotileläinten" (käytännössä lammas) osalta olen aivan samaa mieltä, kannatan lämpimästi.
Sen sijaan en ole vakuuttunut siitä, että
metsään lähetettyjä ja petojen tappamia koiria
pitäisi korvata lainkaan.
Ihminen lähettää koiran metsään, jotta se ajaa
esille riistaa, jotta ihminen tappaa sen. Jos
riista silloin tällöin tappaa ihmisen koiran,
niin eikös se ole vain reilu peli?
Rahastahan tässä ei kysymys, nipotan periaatteesta.
Ja lopuksi vähän faktaa EU:n susimääristä (lähde on Metsästäjä -lehti vuodelta 2004):
Susia v. 2002 Susia /
Yksilöitä 1000 km2
ESPANJA 2 000 4,0
ITALIA 450 1,5
KREIKKA väh. 1 500 11,4
LATVIA väh. 300 4,6
LIETTUA 350 5,4
PORTUGALI väh. 200 2,2
PUOLA 510 1,6
SLOVAKIA väh. 400 8,2
VIRO 170 3,8
SUOMI 135 0,4
Niin kuin näkyy, kepulainen vouhotus Suomesta "EU:n susireservaattina" on jopa kepulaiseksi propagandaksi harvinaisen posketonta potaskaa.
Jos rinnalle pantaisiin vielä ihmislajin tiheys, näkyisi täkäläisen porun koko kornius. Suomi on näistä maista ylivoimaisesti harvaanasutuin.
Mikko Niskasaari