Cronberg: susille alueelliset kiintiöt, alueille petoneuvottelukunnat
LEHDISTÖTIEDOTE 2005 -10 -06
SUSILLE ALUEELLISET KIINTIÖT JA ALUEILLE OMAT PETONEUVOTTELUKUNNAT,
vaatii Pohjois-Karjalan suurpetoneuvottelukunnan entinen puheenjohtaja, Vihreän
liiton puheenjohtaja Tarja Cronberg
Susien, kuten muidenkin suurpetojen ja ihmisen rinnakkaiselo on tärkeää ja
mahdollista. Se ei ole meille edes vierasta. Suomalaisten tunnesuhde petoihin
on kuitenkin muuttunut. Pedoista, etenkin sudesta on tullut symboli, johon
kulminoituu syrjäseutujen asukkaiden monet menetykset. Edelleen sutta kohtaan
tunnettaan pelkoa, mutta susikysymykseen liittyy myös paljon järjestelmän
vastustusta. Vihaamme sutta, kun tunnemme voimattomuutta siitä, ettemme voi
vaikuttaa meitä lähellä oleviin, arkeemme kuuluviin asioihin tai kun
vastustamme EU:n valtaa ja ylhäältä sanelua. Nykyinen järjestelmä, jossa
ihmiset saavat lehdistä lukea byrokraattien kantoja suotuisasta susien määrästä,
EU:n sanktioista tai omasta toleranssistaan on omiaan vaikeuttamaan itse
tavoitetta, uhanalaisen lajin suojelua.
- Nykyisillä menettelytavoilla hukataan hyvä tavoite, tuskastuu Tarja Cronberg,
joka on useissa yhteyksissä tuonut esiin alueellisen päätösvallan merkitystä.
Asetelma on yksinkertainen puolesta tai vastaan ja tällaisena omiaan
kärjistämään eri osapuolten näkemyksiä ja loitontamaan tahoja toisistaan.
Tarvitaan rakentavia ehdotuksia ja menettelytavan muutos.
- Päätösvalta pitää antaa alueille ja aluemalliin pitää myös luottaa, esittää
Cronberg. Eikä pahaa tekisi luoda Ruotsin mallin kaltainen foorumi
petokeskusteluille: vuosittaisessa suuressa tapahtumassa kaikki intressit ovat
läsnä. Tutkijat, poliisit, urheiluseurat, metsästäjät, luonnonsuojelijat ja
petoalueiden asukkaat - luonnonkäyttäjät yleensäkin tapaavat toisiaan,
päivittävät tietojaan ja keskustelevat petokysymyksistä. Positiivisia
kokemuksia on myös Pohjois-Karjalasta, jossa vuodesta 1998 toiminut
suurpetoneuvottelukunta on vahvan paikallistuntemuksen laajapohjainen
alueellinen ryhmä.
Aluekiintiömalli, jossa petokannan määrittelee ministeriö ja kaatojen kohdennus
arvioidaan alueella ja sitä seurataan riistanhoitopiireissä, toimii jo
Ruotsissa ja Suomessakin poronhoitoalueella. Malli on joustava,
pyyntilupaprosessia ei tarvita. Cronberg uusintaakin Pohjois-Karjalan
suurpetoneuvottelukunnan aikanaan ministeriölle esittämän ajatuksen
aluekiintiöjärjestelmiin siirtymisestä koko Suomessa.
- Suomella tulisi myös olla rohkeutta määritellä selkeät alueelliset
tavoitekannat sudenhoitosuunnitelmassa.
- Myös omavastuiden poistaminen petovahinkojen yhteydessä on keino
epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja sitä kautta susivastaisuuden
lieventämiseen. Se on myös keino vähentää salakaatoja, toteaa Cronberg. Suomen
susikanta on moninkertainen Norjaan ja Ruotsiin verrattuna, mutta siitäkin
huolimatta olemme petovahinkojen hoitamisessa jäljessä. Ruotsissa ei
petovahinkojen omavastuita ole ja koirastakin korvataan 10 000 kruunua.
Norjassa on käytössä nk. petopalkka, jolla kompensoidaan
elinkeinonharjoittajille riskiä suurpetoalueella toimimisesta.
- Kun petoja suojellaan lailla, pitää EU:n ja valtion kantaa vastuunsa myös
niiden aiheuttamista vahingoista, sanoo Cronberg.
Lisätietoja: Tarja Cronberg 050 511 3009
Kirsi Karhio
kansanedustaja Tarja Cronbergin avustaja
kirsi.karhio_miUku_eduskunta.fi
gsm 040 584 7911
Paluu Ylevin alkusivulle