Kirjoittajan mukaan: Heikki Rinnemaa (hrinne_miUku_mbnet.fi)
Päiväys: 12.10.2005 8:33
Hei.;)
Mielenkiintoinen asia tuo eri elävien yksilöiden ja lajien hallinnointikeino.
Itse olen vihreän liiton jäsen osin sen takia että voisin vielä
eläkepäivinä kävellä
luontaisesti kasvavassa metsässä ja tarpeen vaatiessa jos nälkä tulee niin
hankkia
ravinnon sieltä. Samaa toivoisin monille jälkipolville.
Onko jonkin eliölajin määrittely käsitteellä "peto" ollenkaan luonnon
mukaista asiaa? Jos
luonnossamme elävät eliöyksilöt ja ns.samankaltaiset muodoltaan, eli
lajit, määritellään
niiden "ihmismäisen petomaisuuden mukaan" että mikä tappaa ja turhaan niin
taitaa se ainoa
peto olla ihminen. Ja ihminenkin vain silloin sellaisen psyykehäiriön ja
ajatusvirheen
valtaan kuten 1900-luvulla joutui monin paikoin. Eikä vihreän liikkeen
pitäisi nimenomaan
jo luopua tuosta "peto"-käsitteestä ja alkaa puhumaan asioista niin kuin
ne on. Susi on
eläin jolla on omat tarpeensa. Kuten karhu, koira, jänis, liguaani,
pääskynen, hyttynen,
ahven, kastemato, lapin pöllö, jne. Ihminenkin on eläin jolla on omat
tarpeensa.
Tuo eläinneuvottelukunta jota vihreät voisi ehdottaa, kannattaisi ilman
muuta perustaa.
Samaan pakettiin ja keskusteluun kannattaisi yhdistää koko luonnon
eläinlajisto. Ei susi
ole niin erikoinen että sen takia tarvittaisiin erillinen neuvottelukunta,
vaan kyse on
koko eläinlajiston olemassa olosta. Selviytymisestä. Vuorovaikutuksesta.
Tällaiseen
neuvottelukuntaan tai ryhmiin pitäisi sitten olla osallisena ainakin,
metsästäjät,
luontojärjestöt, maanomistajat, kaupunkilaiset.
Nythän mm.metsästäjät joihin itsekin kuulun, määrittelevät sen, mitkä on
metsästysajat,
määrät, jne. Ja metsokanta on sitten 60-luvun pudonnut 10-20%;tiin. Jos
60-luvulla
metsokansa oli keskimäärin 8-luokkaa. Niin nyt se on 5 luokkaa.
Metsoja/km2 on aika vähän
ja kun tuo n/km2 lukema on vain niille alueille missä metso on nähty, siis
siellä missä on
metsiä joissa metso voi vielä asua, on metsokanta sitten 50-60 luvun
pudonnut ehkä alle
kymmenesosaan silloisesta.
On selvä asia että Suomessa olisi jo eri järjestöjen aika lähteä yhdessä
tekemään
luontoeläintoimintaa, sellaista, jossa otetaan huomioon jokaisen
eläinlajiyksilön oikeus
omaan elämäänsä, ravinnon hankkimiseen, ja siten myös olemassa oloonsa.
Peto-määrittely ei
koske eläimistä muita kuin ihmisiä, ja silloinkin vain kun kyseinen
ihmisyksilö on
ajatuksiltaan ja aivoituksiltaan vääristynyt tai sairas.
Eikä vihreä liike voisi jo lopussakin luopua tuosta "peto"-sanan käytöstä?
ja käyttää vain
lajin oikeata nimeä, siis Susi.
Eri asia on sitten mitä kannattaa korvata ja kenelle? Ja kenen ja mistä
pussista? Valtio
kun ei enää valtiona paina rahaa kansalaisten tarpeisiin vaan kaikki on
nykytaloudessa
tienattava, joten korvausidea on siltä osin muuttunut. Sinänsä huvittavaa
että älykäs
eläin nimeltä ihminen kehitti valtiotalouden ja opin painaa rahaa ja
rahanjaon, ja
vaihdantavälineen, ja on nyt luopumassa siitä, välineestä jolla hallita
asioita.
Mielenkiintoinen talouskehitys menossa meillä yhteiskunnassa.
Sudet tarvitsee luontaista metsää elääkseen. Kävelin tuossa mehtäreissulla
Posiolla
sellaisella alueella jossa oli hakkuullisesti koskematon metsäalue.
Eri-ikäisiä kuusia,
koivuja, haapoja muutama, pihlajoita muutama, keloja, kaatuneita
kiertyviä, jne. Alue oli
hyvä kävellä, kaunis katsella, ja vanhimmat pystyssä olevat puut iältään
ainakin 250-
vuotta, luulisin. Kaunis metsä. Kävelin sitten rajalinjalle josta alkoi
metsähallituksen
hakkuualue. Alue oli hakattu avohakkuulla joskus 60-70 luvulla. Sittemmin
alueelle oli
istutettu koivuja. Nyt se oli karsittu. Ruman näköistä. Vaikea kävellä.
Onneksi alueella
ei oltu tehty sitä virhettä että se olisi kynnetty auraus-laikuttajalla,
se on vielä
rumempaa. Sellaisella metsäalueella jälki on nähtävissä vielä 100 vuoden
päästä.
Siinä istuskelin rajalinjalla kannon päällä ja katselin.
Aloin ajattelemaan sitä että millainen pitäisi olla mahdollisimman
luonnonmukainen metsän
puiden hakkuu? Mitä metsäluonto oikeasti kestää hakata että se pysyisi
kunnossa kaikille
eläinlajeille ja puille sekä kasveille ja että se myös hidastaisi
ilmamassojen, siis
tuulen, virtausnopeuksia? Tulin siihen tulokseen että sillä korkeudella
pohjoisessa metsän
puita saisi kaataa vuodessa korkeintaan enintään 1-2%-verran/vuosi.
Silloin kun puuston
elinkaari ja keski-ikään kasvukin vie toista sataa vuotta, olisi metsän
uusiutuvuus vielä
lähellä luonnonmukaista. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä. Nythän sekä
metsän"hoito"yhdistykset että metsä"hallitus" haluavat hakata metsän puut
pois ja vielä
viedä oksatkin sieltä poltettavaksi. Sellaiselta alueella poistuu silloin
metsäkivimaton
päältä monen vuosituhannen aikana sitten jääkauden jälkeen kertynys
ainesmäärä. Tuho ja
vaikutus on suuri.
Parasta metsän"hoitoa" on olla puuttumatta metsän elämään. Täyden
10-arvoista. Elääksemme
tarvitsemme puita ja muuta luontoa. Nykyinen virallinen metsätaloutemme on
tältä
kokonaisvaltaisen luonnon elämän peruspohjalta arvioiden 6-luokkaa.
Väliin jää vielä 7,8,9, ja mahdollisuus, toimia paremmin ja viisaammin. Se
edellyttäisi
kuitenkin monesta asiasta luopumista, ja, uusien asioiden kehittämistä?
Riitelemällä ja moittimalla toisia, asiat ei parane vaan keskustelemalla.
Asiahan on sekä
puun käyttäjän että puussa elävän tai puusta elävien yhteinen asia. Myös
sen Sudenkin,
tavallaan.;)
Ehkä kannattaisi perustaa erillinen luontoneuvottelukunta? Vai onko
ympäristöministeriö
sitten tarpeeton?
Hei.;)