Kirjoittajan mukaan: Keijo Hyvönen (keijoo.hyvonen_miUku_somero.salonseutu.fi)
Päiväys: 16.11.2005 16:23
Positiivisina asioina maaseudulla asumiseen näkisin alhaisemman hintatason
joka
asumisessa ei aivan välttämättä johda elinikäiseen velkaorjuuteen. Samaan
liittyen
asumisväljyys maaseudulla on huomattavasi parempi jota voisi myös hyödyntää
tiedostusta lisäämällä vaikutten asenteisiin.
Työmatka aika esim alkaa ruuhkaisissa paikoissa olla haittaavaa jos
ajattelee käytetyn
ajan tehokkuutta joka suurissa väestökeskuksissa voisi olla ympäristöongelma
luokittelussa huomioitu.
Kuntien osalle näkisen ehdottomasti lisättäväksi maatalouselinkeinon
harjoittamisen
yhteyteen liittyen tuotteiden jalostuksen organisoinnin vastuun joka
maataloustuen
kohdentamisella parantaa kannattavuutta ja tuotteiden kilpailukykyä
hintatasolla
joka tavoittaa kuluttajat aluepoliittisten kehitystavoitteiden mukaisesti.
Samaa yhteyteen lisäisin kunnallisten hankintojen kilpailuttamisen joka
vähentää
muodostuneita kartellirakenteita tasapuolistaen yritystoimintaa.
Käytännön esimerkkinä autioitumisesta on meidän kyläkauppa joka 50 vuoden
toiminnan
jälkeen on juuri lakkautunut. Kunnallinen vastuu myös tässä yhteydessä
tulisi taata
peruspalvelut myös perinteisen ajattelun ulkopuoleisena.
Keijo H.
Suomessa on kyllä jatkuvasti puhetta maaseudun autioitumisesta, mutta mitä tilanteen parantamiseksi on oikeasti tehty? En voi uskoa, että autio maaseutu on Suomen etujen mukainen!
Maaseudulla, omassa
naapurustossanikin, on lukemattomia autioituneita maatiloja, jotka ovat
epämääräisten perikuntien tai palvelutaloihin muuttaneiden vanhusten
omistuksessa. Maaseudun palvelut kuihtuvat, kyläkouluja tapetaan ja
yhteisöllisyys katoaa. Toisaalta taajamissa pysyvästi työttömien määrät
kasvavat ja perheiden elinolosuhteet kurjistuvat.
Mielestäni kuntien
velvollisuudeksi tulisi laittaa asumattomien tilojen kartoitus,
lunastus ja niiden edelleenvuokraus/myynti halukkaille. Näin saataisiin
maaseudun tilanne edes osittain valoisammaksi. Samalla parannettaisiin
pysyvästi työttömien mahdollisuutta jonkinasteiseen omavaraisuuteen ja
itsensä työllistämiseen (työttömällä kun ei yleensä ole minkäänlaisia
resursseja oman tilanteen kehittämiseen ja itseensä sijoittamiseen),
saataisiin lapsiperheitä terveeseen maaseutuympäristöön,
elävöitettäisiin kuolleiksi tuomittuja kyläyhteisöjä, sekä saataisiin
samalla kohennettua kulttuuriympäristöämme, joka rapistuu silmiemme
edessä.
Maaseudulla on potentiaalista vetovoimaa, kaikki perheet eivät halua kasvattaa jälkikasvuaan betoniviidakossa. Kyläkoulujen arvokin on uusimmissa tutkimuksissa taas huomattu. Kyläyhteisön turvallisuudesta puhumattakaan.