Kirjoittajan mukaan: Mikko Niskasaari (mikko.niskasaari_miUku_kolumbus.fi)
Päiväys: 16.11.2005 18:46
Sirkku A:
>Maaseudulla ... on lukemattomia autioituneita maatiloja, jotka ovat
>epämääräisten perikuntien tai palvelutaloihin muuttaneiden vanhusten
>omistuksessa.
Mikäs perikunnissa muka epämääräistä on? Perikunta on hyvin selvärajainen joukko ihmisiä. Vaikkapa iso metsäyhtiö tilan omistajana on paljon epämääräisempi - pörssiyhtiön omistus on myynnissä ties kenelle joka päivä.
Sirkku A:
>Mielestäni kuntien
>velvollisuudeksi tulisi laittaa asumattomien tilojen kartoitus,
>lunastus ja niiden edelleenvuokraus/myynti halukkaille.
Oho! Olipas varsinainen sosialisointiohjelma. Kartoitus tietty käy, mutta milläs valtuuksilla kunnat autioita tiloja lunastaisivat - sati millä rahalla? Useimmat autioituvan maaseudun kunnat ovat tosivaikeuksissa yrittäessään edes ylläpitää nykyiset peruspalvelunsa.
Pohjois-Karjalassa oli (on?), taisi olla Kiihtelysvaaran ideoimana syntynyt projekti, jossa autiotiloja kartoitettiin ja myyntiin tai vuokraukseen halukkaille tarjottiin apua, jotta asiakkaat löytyivät. Sain käsityksen, että varsinainen jättimenestys se ei ollut, mutta ei myöskään hukkatyötä. Maallemuuttajiakin löytyi. Ymmärsin, että moni kauppa kaatui siihen, että myyjä oli valmis myymään talon ja pienen pläntin maata ympäriltä, mutta pitää metsät (tai sitten metsämaalle tuli liian kova hinta).
On muistettava, että autiotilat ovat usein - todennäköisesti useimmiten - entisten asukkaiden tai heidän jälkeläistensä kesäpaikkoja. On jotenkin terveempää, että kesämökkinä on vanha kotitila, kuin että pistetään piloille taas pätkä vapaata järvenrantaa pykäämällä sinne kesämökki. Autiotilat eivät siis ole suinkaan aina autioita - ellei autiotaloiksi määritellä myös maamme rantoja tukkivaa 450 000 kesämökkiä.
Sirkku A:
>Näin saataisiin
maaseudun tilanne edes osittain valoisammaksi. Samalla parannettaisiin
pysyvästi työttömien mahdollisuutta jonkinasteiseen omavaraisuuteen ja
itsensä työllistämiseen (työttömällä kun ei yleensä ole minkäänlaisia
>resursseja oman tilanteen kehittämiseen ja itseensä sijoittamiseen)(...)
Ajatteletko, että kaupunkien työttömät
siirretään maaseudulle, josta kunnat vuokraavat
heille (pakko)lunastamiaan maatiloja?
Vai oletatko, että näitä muuttajia olisi tarjolla
pilvin pimein kaupunkien lähiöistä?
Sirkku A:
>Maaseudulla on potentiaalista vetovoimaa, kaikki perheet eivät
>halua kasvattaa jälkikasvuaan betoniviidakossa. Kyläkoulujen arvokin on
>uusimmissa tutkimuksissa taas huomattu. Kyläyhteisön turvallisuudesta
>puhumattakaan.
Kaikin mokomin, vaikka viimeisen virkkeen osalta muistutan, että kyläyhteisöllä on myös kääntöpuolensa.
Vetovoima jää kuitenkin vain potentiaaliseksi, koska maalla ei ole työpaikkoja. Etätyöllä on omat mahdollisuutensa, mutta rajallisemmat kuin usein luullaan. Ellei ole työpaikkoja, ei edes (pakko)lunastettuihin tiloihinkaan ole tulijoita.
Olen sinänsä aivan samaa mieltä siitä, ettei Suomen kansa muutu onnellisemmaksi, jos koko väestö pakataan Helsinginniemelle - tai vaikka kolmioon Hki- Tampere- Todennäköisesti käy aivan päinvastoin. Minustakin ainakin toinen puolikas haluaisi täältä (Hgistä) hittoon (täällä on liikaa ihmisiä ja liian vähän metsää).
Maaseudun autioitumista kannattaisi ehkä silti katsoa vähän viileämmin. Jokaista neliökilometriä ja jokaista ulkosaariston saariryhmää, joilla joskus on ollut kalastajakylä, ei maksa vaivaa yrittää pitää asuttuna. Itse asiassa, uusien erämaa-alueiden muodostumisella ihmislajin väistyessä on hyvätkin puolensa.
Maaseudulla kuitenkin on, myös ns. syvällä maaseudulla Pohjois- ja Itä-Suomessa, kyliä joilla on elämisen mahdollisuuksia niin kauas kuin silmä siintää. Kannattaisiko keskittää yhteiskunnan tukea - kuten julkisen liikenteen tukeminen, kyläkauppojen säilyttäminen vaikka tukitoimin, kyläkoulujen ylläpitäminen erityisehdoin - näiden "pienkeskusten" tukemiseen? (Muistettakoon, että suomalaisen maaseudun kylä on perin väljä - se ei todellakaan täytä taajaman vaatimuksia).
Valinnan vaikeuksia siitä tulee, myönnän.
Lisäksi kiitän rohkeudesta tarttua hankalaan kysymykseen, johon hyviä vastauksia on vähän.
Mikko Niskasaari