Kirjoittajan mukaan: Sirkku A (sirkkua_miUku_suomi24.fi)
Päiväys: 17.11.2005 11:16
Hyvä Mikko, en ihan tarkoittanut, että itse perikunnat ovat niin
hirveän epämääräisiä. Mielessäni on, että tilojen omistus on
hajaantunut sinne tänne. On sääli, että hyviä tiloja menee hunningolle,
kun nykyiset omistajat elävät elämäänsä suurimmissa kaupungeissa tai
vieläkin kauempana. Mielestäni satunnainen mökkikäyttö ei ole se paras
vaihtoehto toimintakelpoiselle tilalle. Koko kesämökki-ideologia on
mielestäni surullinen. Onko ihmisellä pakko olla kaksi tai kolme kotia?
Miksi ei yksi kunnollinen riittäisi? Telttaillahan Suomessa voi melkein
missä vaan, jos paikanvaihtoa kaipaa...
Hmm, sosialisointiohjelmahan
tämä kai on. En usko, että nykyinen näkemys omistuksesta ja omistusten
hallinnasta on yhteiskunnan, ihmisen tai luonnon parhaaksi. Tilanne on
riistäytynyt hallinnasta, jos osa ihmisistä ilman mitään kiinnostusta
omistaa mahdollisuuksia tarjoavan maatilan ja antaa sen rappeutua, ja
toiset joutuvat asumaan tilanteen sanelemasta pakosta kaupungin
omistamassa kerrostaloasunnossa, jossa ei ole mitään mahdollisuutta
toimia omaa tilannetta kohentavasti. Missä kunta tarjoaa vuokrataloiksi
omakotitaloja, joissa voisi pitää omatarve-eläimiä, talouspuutarhaa tai
joissa olisi tilaa kangaspuille?
Selvää on, että kaikki eivät ole
tällaisesta kiinnostuneet. Ehkä etenkin koko elämänsä kaupungissa
asunut mieluummin jatkaa samaan tyyliin, vaikka sitten hengettömässä
betonilähiössä (haiskahtaakohan tässä inhoni urbanisoitunutta maailmaa
kohtaan??). Mutta maalta työnperässä pakkomuuttaneet, nykyisin ehkä
työttömät voisivat ottaa vastaan uuden vaihtoehdon. Ei maallemuutto
kaikille ole mörkö.
Kysyt valtuuksista. Eikö lainsäädäntö ole sallinut rajumpiakin vetoja. On niitä taloja lunastettu moottoriteidenkin vetämistä varten, miksei sitten uudisasutustarkoitukseen? Rahaa ei koskaan tunnu olevan. Kuitenkin älyttömiä summia on käytetty yritysten houkuttelemiseen kunnan ihmetyöllistäjiksi, tosin nyt samat yritykset ovat jo Kiinassa.
Tunnen olevani melko hukassa, kun tulee kyse työpaikoista. Mitä vikaa on tietyssä omavaraisuudessa? Mikä on se elintaso, joka on välttämätön? Jos kaiken lisäksi puhumme esimerkiksi työttömyys- tai sosiaaliturvasta riippuvaisista ihmisistä, joilla on pitkäaikaistyöttömyyttä takanaan, eikä valoa edessään, onko toimiminen omaksi hyväksi huono asia? Joka tapauksessa valtio/kunta joutuu tukemaan heitä, oikeissa olosuhteissa he voisivat myös itse kohentaa olosuhteitaan. Suomessa on hirveästi potentiaalia, joka menee hukkaan tilaisuuksien puutteessa.
Kuten sanot, ei todellakaan ole mielekästä asuttaa maaseutua laidasta laitaan, eikä se ole ajatuksenikaan. Tässäkin alueen elinvoimaisuuden kartoitus sekä tarpeen selvitys olisi paikallaan. On ollut muuten mieltävirkistävää seurata EU-rahoilla tehtyjä hankkeita kyläyhteisöjen hyväksi. Mielenkiintoisia, innovatiivisia projekteja, jotka todistavat, että kyläyhteisöjä on edelleen olemassa ja niissä toimitaan. Nämä hankerahat eivät kuitenkaan riitä kovin pitkälle kylien hengissä pitämiseen, muitakin toimia tarvitaan. Yksi voisi olla tämä uudenlainen asutuspolitiikka.
Lisääntynyt asukasmäärä ei varmasti haittaisi myöskään kylien asukkaita. Kyläkoulujen säilyminen on tärkeä henkireikä monelle kylälle. Onko mitään järkeä, että eskarilaisia kuljetetaan 60 km aamuin illoin 3 tunnin esikoulun vuoksi? Kyläkoulut ovat myös aina olleet kokoontumis- ja harrastuspaikkoja kyläläisille, mutta loppuneen koulutoiminnan myötä ylläpitokustannukset pitäisi hoitaa itse - millä varoin?
Suomalainen maaseudun kylä ei tosiaankaan aina täytä taajaman vaatimuksia. Mutta eihän Oulukaan ole kaupunki EU:n mukaan. Kaikki on suhteellista. Maalla on totuttu lähtemään kauemmaskin. Kaiken ei tarvitse olla vieressä.
Onhan tässä paljon ideaalista ajattelua, mutta ei kai ihan mahdotontakaan kaikki tyynni.