Kirjoittajan mukaan: Kerttu Loukola (kerttu.loukola_miUku_taloverkot.fi)
Päiväys: 22.11.2005 13:17
Mielestäni maanantai-iltana nähty Reko Lundanin näytelmä kertoi ihan
varsin todentuntuisesti perheväkivallasta. Miehestä, jolle työ on keskeinen
itsearvostuksen perusta ja siitä, miten itsearvostuksen pettäessä jäljelle
jää herkästi vain väkivalta.
Kannatan kyllä Anttilan aloitetta alkoholiverosta, mutta niin paljon muutakin pitäisi tehdä.
Työssä pärjääminen on suomalaiselle keskeinen osa elämänhallintaa. Suomen
kehuttu kilpailukyky on saavutettu juuri sen vahvan työmotivaation
avulla, joten
sitä on vaikea mennä poistamaankaan.
Nyt työelämä on muuttunut Jerusalemin matkustukseksi (tiedättehän sen
leikin, jossa
tuoleja on aina vähemmän kuin leikkijöitä). Miten se voisi olla
vaikuttamatta ihmisiin?
Viinan käyttö voi olla sekä syy että seuraus.
Pelin häviäjät vahingoittavat läheisiään, sillä he eivät pääse koskaan
lähellekään niitä
tosi pahoja ihmisiä, jotka peliä pyörittävät.
(Olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että nykyiset yritysjohtajat ovat
tosi pahoja ihmisiä.
Sellaisia on hirveän pieni prosentti ihmiskunnasta, mutta
meritokraattinen rekrytointi
valikoi juuri tällaiset ihmiset suurimpien yritysten johtoon. Vanhanajan
perheyrityksissä
johto valikoitui eri kriteereillä kuin tänään, joten joukkoon mahtui
monenlaisia.
Joskus tekisi mieli päästä kysymään: mihin herra johtaja tarvitsee noin
paljon rahaa?
Kannattiko todella tehdä X perhettä onnettomiksi tämän Y euron
optiopotin takia?)