Kirjoittajan mukaan: Reijonaho Jaana (jaana.reijonaho_miUku_eduskunta.fi)
Päiväys: 03.12.2005 15:04
Pahoittelen, että puhe tulee näin pitkänä versiona sähköpostitse,
julkaisujärjestelmässä ongelmia, joten en saanut puhetta
internettiin. t. JR
Puhe
3.12.2005
Vihreän Liiton puheenjohtaja Tarja Cronberg valtuuskunnan kokouksessa
eduskunnassa:
KOLME LINJAUSTA VIHREÄKSI ILMASTO- JA ENERGIAPOLITIIKAKSI
- Öljyriippuvuus puolitettava, uraaniriippuvuus pysäytettävä ja uusiutuvien
osuus tuplattava
Hallitus, joka ei nähnyt tulevaisuuteen
Edellisessä valtuuskunnan kokouksessa Salossa linjasin vihreää maaseutupolitiikkaa luonnehtimalla vihreää maaseutua energiamaaseuduksi. Tämän viikon päätteeksi on hyvä linjata vihreää energia- ja ilmastopolitiikkaa.
Hallitus antoi kuluneella viikolla vihdoin eduskunnalle kauan odotetun ilmastostrategian, jos paperi nyt strategian nimeä ansaitsee. Ryhmäpuheenvuoromme pitäjä Oras Tynkkynen luonnehti hallituksen ilmastostrategiaa osuvasti kunnianhimottomaksi, lyhytnäköiseksi ja apaattiseksi. Lyhytnäköisyys ilmenee selvimmin hallituksen kyvyttömyytenä katsoa vaivaista kymmentä vuotta pidemmälle. Se ei riitä ilmastopolitiikan aikahaitariksi. Apatiasta taas kertoo totaalinen uusien avausten puute.
Kunnianhimottomuus tiivistyy hallituksen linjaukseen selvitä päästövähennyksistä ostamalla lisää päästöoikeuksia sen sijaan, että saavuttaisimme tavoitteet kotimaisin toimin. Kunnianhimottomuudesta kertoo myös suhtautuminen uusiutuvien energialähteiden edistämiseen. Hallitus asetti tavoitteekseen nostaa uusiutuvien osuus kaikesta energiankulutuksesta vajaa kolmannekseen vuoteen 2025 mennessä kun se viime vuosina on ollut 22-25 prosentin luokkaa. Tienvarsilla puhaltanut "vihreä tuuli" ei ole tätä paperia vielä saavuttanut.
Hallitus tilasi strategiaa varten asiantuntija-arvion uusiutuvien käytön
edistämismahdollisuuksista.
Asiantuntijoiden mukaan tuohon kolmenkymmenen prosentin tavoitteeseen olisi
voitu päästä kymmenen aikaisemmin eli jo vuoteen 2015 mennessä! Tässä
maailmanpoliittisessa tilanteessa uusiutuvien edistämisessä ei kannattaisi
ottaa kymmenen vuoden aikalisää.
Strategiassa esitetään edelleen, että metsätähteestä tehdyn hakkeen, peltobiomassojen, kierrätyspolttoaineiden ja biokaasun käyttö kolminkertaistetaan, jolloin niiden osuus primäärienergiasta olisi kuuden prosentin luokkaa. Aikaa tähän varataan parikymmentä vuotta. Näyttää siltä, että hallitus osaa katsoa kauas tulevaisuuteen vain silloin, kun uusiutuvien edistämiselle pitää hankkia mahdollisimman pitkä aikahaitari.
Ilmastopolitiikan lähtökohdaksi voidaan ottaa vain vaarallisen ilmastomuutoksen pysäyttäminen. Lämpeneminen on kyettävä pitämään korkeintaan plus kahdessa asteessa teollistumista edeltävään lämpötilaan nähden. Tämän on oltava kaiken energiapolitiikan lähtökohta.
Vihreän ilmastopolitiikan perusviesti on ollut, että voimme vastata ilmastonsuojelun haasteeseen kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla, joka luo Suomeen työpaikkoja ja hyvinvointia. Minulta on peräänkuulutettu konkreettisia linjauksia ja nyt vastaan tähän huutoon.
Linjauksia tulevaisuuden energiapolitiikaksi
En jaksa lakata hämmästelemästä Suomen ja Ruotsin sosiaalidemokraattien ympäristöpoliittisia linjauksia. Ruotsissa pääministeri Göran Persson on kutsunut koolle komission, jonka tehtävänä on tehdä Ruotsista maailman ensimmäisen öljystä riippumattoman maan.
Mikä on Suomen hallituksen vastaveto? Tänä vuonna tavoitteena on korvata 0,1 prosenttia liikenteen polttoaineista biopolttoaineilla. Lisäksi on päätetty perustaa työryhmä pohtimaan, mitä pitäisi tavoitella myöhemmin. Maailman tunnettujen öljyvarojen on arvioitu nykytahdilla riittävän noin neljäksikymmeneksi vuodeksi. Arvatkaa kummalla maalla menee paremmin vuonna 2050?
Suomessa öljyn osuus energiankulutuksesta on noin neljänneksen. Öljytuotteista suurin osa eli 42 % kulutetaan polttoaineena liikenteessä. Raaka- ja voiteluaineiden osuus kulutuksesta on 18 %. Rakennusten lämmitykseen käytetään 14 % ja teollisuuden energiana 16 %. Maa- ja metsätalous sekä rakennustoimi käyttävät yhteensä 10 %. Ruotsissa öljyn osuus kokonaisenergiasta on kutakuinkin samaa luokkaa kuin Suomessa ja kulutuksen jakaumatkin ovat samankaltaiset.
Suomen öljyriippuvuutta voidaan laskea helposti niin liikenteessä kuin lämmityksessä.
Liikkumisen tarvetta pitää vähentää paremmalla yhdyskuntien suunnittelulla. Samalla on panostettava joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen. Jäljelle jäävästä liikenteestä suurempi osa pitää ohjata vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöön. Biodisel ja biokaasu ovat vielä lähes käyttämättömiä potentiaaleja.
Otan tästä yhden esimerkin: Vuonna 2001 Suomessa oli liki 70 000 maatilaa. Jos jokainen näistä tiloista tuottaisi ruokohelpeä esim. 5 ha kesantoalalla, niin siitä saatavalla biokaasulla ajaisi liki 700 000 henkilöautoa 20 000 km vuodessa. Jos eläinperäistä lantaa ryhdyttäisiin laajamittaisesti jalostamaan biokaasuksia, ajaisi sillä vielä yli 400 000 autoa lisää.
Ensiarvoisen tärkeää olisi myös vähentää käytössä olevien autojen bensiinin
kulutusta. On sinänsä uskomatonta, että juuri tässä ajassa ja tuli trendiksi
hankkia autoja, jotka kuluttavat enemmän bensaa kuin ensimmäiset T-fordit. Ja
mikä onkaan hallituksen strategia liikenteen päästöjen vähentämiseksi?
Ilmastostrategiassa ilmaistaan "ponnekkaasti", että hallitus jatkaa edelleen
selvityksiä "henkilöajoneuvoveron kehittämiseksi hiilidioksidipäätökset
huomioon ottavaksi".
.
Myös rakennusten lämpöenergian tarvetta voidaan vähentää merkittävästi.
Esimerkiksi Tekesin mukaan uusien kerrostalojen lämmitysenergian tarvetta
voidaan Suomessa leikata matalaenergiatekniikalla 70 % nykyisestä.
Öljylämmityksellä on lisäksi kotimaisia vaihtoehtoja. Suomessa on noin miljoona omakotitaloa, joista neljäsosa on uusimassa öljylämmitystään. Tällä hetkellä olisi otollinen tilanne vaihtaa lämmitysjärjestelmät uusiutuvaan energiaan kuten kotimaiseen pellettiin, joka myös työllistää maassamme.
Ruotsissa ja Suomessa runsaasti potentiaalia vähentää energiankulutusta ja siirtyä vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Ruotsi on meitä pidemmällä sekä öljylämmityksen korvaamisessa pelleteillä että lämpöpumpuilla samoin kuin liikenteen biopolttoaineiden käytössä. Näistä lähtökohdista voisimme tavoitella vähintään öljyriippuvuuden puolittamista samassa ajassa kun Ruotsi tavoittelee öljyriippuvuudesta irtaantumista.
2. linjaus: Suomen uraaniriippuvuutta ei saa lisätä
Suomi on ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, joka rakentaa uutta ydinvoimalaa. Eurooppalaisista maista Ruotsi, Saksa, Belgia ja Hollanti ovat tehneet päätöksen luopua ydinvoimasta. Suomen tulee laatia aikataulutettu suunnitelma ydinvoimasta luopumiselle.
Uraaninvaraan ei voi rakentaa tulevaisuuden ilmastopolitiikkaa. Nykyisellä käytöllä (67 000 tonnia vuodessa) uraania arvioidaan usein riittävän noin 70 vuodeksi. Jos uraanin käyttö kuusinkertaistettaisiin, uraania riittäisi kahdeksitoista vuodeksi. Ydinvoima ei siten ole vastaus ilmastomuutoksen hillitsemiseksi globaalilla tasolla.
Entisenä rauhantutkijana ja teknologian arvioijan apulaisprofessorina näen ydinaseiden leviämisen estämisen riittävänä syynä vastustaa ydinvoiman käytön lisäämistä. Ydinvoima ja ydinaseet ovat kuin siamilaiset kaksoset. Niillä on samat raaka-aineet, teknologia ja prosessit. Ainoa ero on siinä, että ydinaseita varten uraania joudutaan rikastamaan pidemmälle.
Ilmastomuutoksen pysäyttäminen vaatisi joidenkin arvioiden mukaan noin kahden tuhannen ydinvoimalan välitöntä rakentamista. Tämä on varmaan jo teknisesti mahdotonta, mutta jos näin tehtäisiin, ydinaseiden leviämisen uhka moninkertaistuisi. Mitä enemmän maailmassa on ydinvoimaloita, sitä enemmän on ydinpolttoaineen ja -jätteen kuljetuksia ja sitä suurempi on todennäköisyys, että materiaali on myös terroristien saatavilla. Ei ole viisasta politiikkaa torjua toista uhkaa lisäämällä toisen mahdollisuutta.
3. linjaus: Uusiutuvien energialähteiden osuus on tuplattava vuoteen 2025 mennessä
Uusiutuvan energialähteiden edistäminen on Suomessa jäänyt puuhasteluksi. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi näyttää pärjäävän, mutta se johtuu lähinnä siitä, että hyödynnäme tehokkaasti metsäteollisuuden sivutuotteet. Tuulivoiman edistämisessä, lämpöpumppujen levityksessä tai liikenteen biopolttoaineiden käyttöönotossa olemme vasta-alkajia.
Vuonna 2004 Suomessa kulutettiin energiaa 410 TWh, josta sähkönä 87 TWh. Primäärienergiasta reilut 20 prosenttia tuotettiin uusiutuvilla energialähteillä. Hallitus asetti tavoitteeksi nostaa uusiutuvien osuuden energian kokonaiskulutuksesta noin 30 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä, vaikka asiantuntijoiden mukaan tavoite olisi saavutettavissa jo kymmenessä vuodessa.
Kun tavoite on matalalla, myös panokset ovat matalat, mistä on pitänyt huolen
uusi valtiovarainministeri. Ilmastostrategia on erittäin kitsas satsauksissa
uusiutuviin energianlähteisiin.
Esimerkiksi uusiutuvien energiatukeen käytettiin viime vuonna 30 miljoonaa
euroa, mutta strategiassa tavoite on vain 26 miljoonaa. Hallitus siis haluaa
vähentää satsauksia kotimaisiin, uusiutuviin energianlähteisiin!
Ilmastomuutoksen hillitsemiseen tähtäävä ilmastostrategia ei voi perustua olettamaan, että sähkön tarve on jatkuvasti kasvava, mikä on hallituksen lähtökohta. Sähkön lisätarve on kompensoitava säästötoimilla muilla sektoreilla.
Tavoitteeksi on otettava uusiutuvien osuuden tuplaaminen vuoteen 2025 mennessä. Tällöin uusiutuvien osuus kulutuksesta olisi 174 TWh (= 42 % kokonaiskulutuksesta). Tähän päästään, jos hakkeen osuutta kulutuksesta kasvatetaan 30 TWh, ruokohelven 15TWh, tuulivoiman 20 TWh, biokaasun 15 TWh ja muiden 5 TWh, eli yhteensä yhteensä 85TWh, mitä pidän täysin realistisena.
Viherpiiperrystä vai selviytymisvisio?
Tiedän monen kysyvän, kuinka realistisia edellä esitetyt linjaukset ovat. Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa oikeampi kysymys kuuluu, onko realistista jättää ne toteuttamatta. Mitä voi pahimmillaan tapahtua, ellemme vähennä riippuvuutta öljystä ja uraanista ja kasvata panostusta uusiutuviin?
Huoltovarmuus heikkenee: Ydinvoiman ja öljyn yhteenlaskettu osuus energiantuotannosta on nyt n. 40 prosenttia. Haluammeko, että se on samaa luokkaa vuonna 2040 kun öljyvarat ovat hiipuneet ja uraanistakin on käytetty suurin osa? Kotimaisuusastetta nostamalla selviämme paremmin kaikissa tilanteissa, myös kriisiaikoina.
Vaikutus talouteen ja työllisyyteen: Jos emme vähennä päästöjä kotimaisin toimin, joudumme jatkossakin ostamaan päästöjä muualta. Samalla menetämme uusiutuvien edistämiseen liittyvän työllistämäpotentiaalin. Öljyn korkea hinta alkaa sekin olla pysyvä ilmiö ja taistelu maailman öljyvaroista kiihtyy edelleen. Haluammeko altistaa ihmisten elintason öljyn hintavaihteluille?
Kiinailmiölle ei näy loppua ja perinteistä teollisuuden työpaikkoja siirtyy myös vastaisuudessa edullisemman työvoiman maihin. Ellemme tarjoa tilalle uusia työpaikkoja, joita voisi syntyä myös kotimaisesta energiatuotannosta, voivat vaikutukset työllisyyteen olla dramaattisia.
Teknologian vienti: Kiina aikoo tuottaa 15 % energiantarpeestaan uusiutuvilla energialähteillä ja etsii kumppaneita tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaavia tavoitteita on myös Intialla. Suomen mahdollisuudet näillä markkinoilla eivät tällä hetkellä näytä kovin vahvalta. Meiltä puuttuu teknologiaviennin kannalta olennainen kotimainen näyttö. Suomessa on kattilateollisuutta ja metsäkoneteollisuutta, mutta suuri osa esimerkiksi metsähakkeen käytön teknistä kehitystä on "kyläseppä" -tasolla. Panostukset kotimaiseen uusiutuvaan energiateknologiaan ovat kilpailuun nähden mitättömät.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin puheenjohtaja Rajendra Panchaurilla on vankempi käsitys Suomen mahdollisuuksista hyödyntää uutta energiateknologiaa kuin Suomen hallituksella. Panchauri totesi suomalaiseille näin: "Teidän teknologinen osaamisenne on maailman huippuluokkaa - ja Nokia on sen symboli. Jos te suomalaiset katsoisitte tulevaisuuteen, käyttäisitte osaamistanne ja juuri nyt vähähiilisen teknologian kehittämiseen. Markkinoista tulee valtavat" Niinpä.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Olkoon siinä alkajaisiksi.
Mitenkä tämä rahoitetaan?
Vihreät ovat jättäneet lakialoitteen energiayhtiöiden ansiottomien voittojen verottamisesta. Energiayhtiöt saavat vuosittain näitä ns. windfall-voittoja satoja miljoonia euroja. Windfall-voitoilla tarkoitetaan energiayhtiöiden päästökaupan takia saamaa voittoa. Voitto kertyy siitä, että päästökauppa nostaa sähkön hintaa sähkömarkkinoilla, vaikka sähkön tuotantokustannukset eivät nouse vastaavasti.
Energiayhtiöiden ansioton voitto tulisi palauttaa yhteiskunnan käyttöön. Maltillinenkin windfall-vero voisi tuottaa noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Näillä tuloilla voitaisiin jo merkittävästi edistää uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Tähän mennessä ainoa positiivinen signaali, joka hallitukselta on saatu, onkin tämän asian selvittäminen.
Kaiken alku on kuitenkin havahtuminen ilmastomuutoksen riskeihin ja sitoutuminen kasvihuonekaasujen radikaaliin vähentämiseen. Hyvää kansainvälistä ilmastotoimintapäivää!