Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_miUku_smy.fi)
Päiväys: 24.01.2005 16:36
Moi!
Tapani Hietaniemi kirjoitti näin:
> >Luulenpa, että lähes kaikki eläinten pitäjät tajuavat, että usein,
> >taloudellisista ja teknisistä syistä, eläimiä joudutaan
> pitämään liian ahtaissa oloissa. Etologit voivat varmasi
> kertoa Sinulle, että niiltä jää puuttumaan virikkeitä.
ja Pekka Raukko jatkoi näin:
> Jostain kumman syystä tarhakettujen käyttäytymistä tutkineet
> etologit eivät kuitenkaan niin tee, vaan kertovat että
> turkiseläimet voivat vähintään yhtä hyvin kuin muutkin kotieläimet.
Tästä tuli mieleen yksi asia. Esimerkiksi aivan yleisesti ajatellaan, että ketuille pitää lajinomaisen elämän nimissä turvata virike nimeltä kaivamismahdollisuus. Mutta onko kaivaminen mikään ketun tapa toteuttaa itseään? Kuulemma on, jos tarvitsee tehdä pesä. Mutta jos on pesä, kettu ei kuulemma kaiva muruakaan.
Niin että miksi ketun pitäisi päästä kaivamaan, jos ihminen on hänelle kodin rakentanut? Varsinkin kun näissä oloissa kettu ei kaiva. Mistä tietenkin tehdään johtopäätös, että häkkielämä on sen mielen turmellut. Mikä on myös oikea johtopäätös, koska samalla tavalla se, että kohta makaan sohvalla telkkaria katsomassa enkä rakenna kaiken aikaa, vaikka kaupat on täynnä naulaa ja lautaa, on osoitus mieleni turmeltuneisuudesta.
Vielä minua edeltävä sukupolvi ei ollut tällä tavoin turmeltunut. Peräpohjalainen mies nimittäin, kuten Mikael Niemi Vittulajängässään loistavasti kuvaa, rakentaa kaiken aikaa. Ensin isän kanssa, sitten omaa kotia, sitten kesämökkiä, sitten piharakennuksia - ja sivutöinään talkoilla sukulaisten kaikenlaisia rakennelmia ja ehkä veneen ja potkukelkan - minkä jälkeen alkaa epälukuisessa järjestyksessä kaikkien edellämainittujen laajentaminen. Niemi unohti mainita, että lopuksi rakennetaan ruumisarkku.
Vai olenko väärässä?
Hannes Mäntyranta