Kirjoittajan mukaan: Matti.Vaittinen_miUku_uta.fi
Päiväys: 25.01.2005 17:17
Tapani Hietaniemi:
> Mikäli "vieraantumisella" tarkoitetaan sitä, että joku EI OLESKELE
> luonnossa (eli metsissä jne.), kannattaa sanoa se suoraan, eikä
> etsiä katkeavia kävelykeppiä vanhentuneista filosofisista
> järjestelmistä, vaikka jargoni saattaisi seksikkäältä kuulostaakin.
>
Mihinkähän yllä oleva ("kannattaa sanoa se suoraan") oikein viittaa? Ei ainakaan mihinkään sellaiseen, mitä minä olen kirjoittanut. En liioin ole etsinyt minkään sortin "katkeavia kävelykeppejä" mistään filosofioista minkään esittämieni ajatusten yhteydessä nyt meneillään olleessa keskustelussa. En tiedä Marxin vieraantumisen teoriasta mitään - siitä olet Sinä puhunut ja siihen viitannut. Vaikuttaakin siltä, että tuo viimeinen kommenttisi on jonkinlainen "ajatuskummitus", ts. keskustelet siinä itsesi kanssa tai tarkemmin omien ajatustesi kanssa, jotka sitten ylös kirjoitettuna näyttävät siltä, kuin "minä" olisin ollut (kuvitteellisen) dialogin toinen osapuoli. (Ja lopputulemana olisi varmasti mahtava "sotku", kun pyritään selvittämään mitä kukin on sanonut/tarkoittanut). Haluan kuitenkin irtisanoutua tästä osasta. Sanon tämän siksi, että näissä ylevin keskusteluissa näköjään helposti jossain vaiheessa siirrytään "kinasteluvaiheeseen", jonka lopputelemasta ei ota "pirukaan" selvää. Omassa kirjoitteluun osallistumisessani käytän sellaista sääntöä - sai sanotaan nyt rehellisyyden nimessä, että p y r i n noudattamaan sellaista sääntöä, jonka mukaan "kannattaa antaa aikaa vastaukselle", ennen kuin siihen ryhtyy. Tämä toki kuullostaa kovin yksinkertaiselta ja tavamomaiselta neuvolta, mutta en voi silti kehua ohjetta "itse" löytäneeni. Täälläkin silloin tällöin viitattu fyysikko-filosofi David Bohm on kehittänyt dialogin teoriaa ja "pelisääntöjä" (osana uudenlaisen kulttuurin kehittämistä) ja keskeisenä ideana bohmilaisessa dialogissa on mm. nk. "suspension", millä viitataan siihen, että osallistuja pyrkii kuuntelemaan opponenttiaan mahdollisimman pitkään mitenkään reagoimatta ja nostamaan mielessään vastustajan ajatuksen neutraalisti esiin siten, että vastustajan ja omat ajatukset näkyvät ikään kuin samalla "horisontaalisella pinnalla". Ideana on katsoa, että löytyisikö niiden (merkitysten) "välistä" jotain aivan uutta. Siinä sitä onkin opettelemista.
Parhain terveisin,
Matti Vaittinen