Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_miUku_smy.fi)
Päiväys: 30.01.2005 17:26
Tervehdys!
Kun kirjoitin, että
> Sitä paitsi jo nykymaailmassa veganismi laajojen joukkojen
> kansanliikkeenä
> olisi ympäristön kannalta tuhoisaa.
niin Kaj Winqvist kysyi:
> Tähän olisi kiintoisaa kuulla perustelut. Vegaanit puolestaan
> väittävät
> aivan päinvastoin ja muistuttavat lihansyönnin olevan
> ympäristölle huono
> ratkaisu - puhuvat eläimestä käänteisenä proteiinitehtaana,
> sen vaativan
> paljon pinta-alaa, vettä, energiaa jne. jne.
Olen kirjoittanut tämän joskus ennenkin tällä listalla ja parissa muussakin paikassa, mutta tehdään se taas.
En oikein tiedä, tarkoittaako vegaani sellaista ihmistä, joka on tehnyt suhtautumisestaan eläinkuntaan politiikkaa. Jos voi, puhutaan sitten vegaaneista, mutta itse olen tottunut puhuman vain ihmisistä, jotka väittävät laajamittaisen kasvissyönnin olevan ratkaisu ihmiskunnan suuriin ongelmiin, esimerkiksi elintarvike- tai ympäristöongelmiin. Tämä lyhyt johdatus siksi, että minusta kasvissyönti henkilökohtaisena ratkaisuna on ihan OK, eikä minulla ole siihen sen kummemmpaa sanomista. Kiinnostavaa onkin se, kun aletaan väittää, että muidenkin pitäisi omaksua tämä tapa, koska se olisi eri syistä laajemminkin hyödyllistä.
Sille, että kasvissyönti olisi ympäristöllisesti hyödyllistä, ei ole esitetty mitään muuta syytä kuin se, minkä Kajkin mainitsi, että eläinproteiinin tuottaminen vie enemmän pinta-alaa ja siihen verrannollisia panoksia kuin kasvisproteiini. Tämä on tietenkin totta ja pätee myös veteen, mutta ei välttämättä energiaan, sillä jos käytetään uusiutuvaa energiaa, sen ei pitäisi olla ongelma.
Ongelma on vaan siinä, että tämä on ainoa perustelu. Jos se nostetaan samantien ratkaisevaksi, syyllistytään suurin piirtein ympäristönsuojelijan kuolemansyntiin ja samaan, mihin suurin osa ns. viherpesusta perustuu: nostetaan tutkittavasta asiasta yksi osa esille, ja väitetään, että se edustaa kokonaisuutta. Tämä on arveluttavaa jo sinällään, mutta kuolemansynniksi sen tekee se, että näin huomiotta jäävä osa itse asiassa todistaa päinvastaista kuin se esille nostettu.
Kyse on siis aivan samasta kuin jos autoteollisuus väittää, että katalysaatorin jälkeen autoilu on ympäristöystävällistä.
Se, minkä nämä ns. poliittiset kasvissyöjät systemaattisesti unohtavat, on kasvinviljelyn vaikutus biodiversiteettiin. On täysin päivänselvää, että kaikki kasvinviljely perustuu monokulttuureihin, myös luomuviljely. Itse asiassa kasvinviljelyn keksiminen on sama asia kuin se, että oivallettiin, että tuotannon teho kasvaa kun perustetaan monokulttuuri.
Ja monokulttuuri on ihan määritelmän mukaan tuhoisaa monimuotoisuudelle, tässä tapauksessa luonnon monimuotoisuudelle eli biodiversiteetille. Tästä seuraa, että tämä biodiversiteetin kato on jotenkin korjattava tai korvattava. Toistaiseksi kaikkein paras keino tähän on eläintuotanto, joka ei kuitenkaan ole kannattavaa, ellei joku maksa siitä. Edelleen, toistaiseksi ketään muutakaan maksajaa ei ole löydetty kuin lihansyöjä - vaikka ostaahan joku niitä sivutuotteitakin, kuten vuotaa.
Erityisen hyvin tämän pitäisi olla selvillä niille ihmisille, jotka kannattavat luomuviljelyä. Vain tehoviljelyn kannattajat saattavat olla sitä mieltä, että asia voidaan hoitaa ilman eläimiäkin, esimerkiksi lannoitteilla. Siksi minusta olisi loogista, jos ns. tehoviljelyn kannattaja pitäisi kasvissyöntiä ratkaisuna suuriin ongelmiin, mutta se, että niin ajattelee luomuviljelyn kannattaja, on minusta täysin käsittämätöntä. Luomustakin voi sanoa ihan selvästi, että mitä vähemmän se käyttää eläinperäisiä lannoitteita, sitä enemmän se käyttää keinolannoitteita.
Näin siis voidaan sanoa, että lihansyöjä on hyväntekijä, sillä hän korjaa tai hänen rahansa korjaavat kasvinviljelyn aiheuttamia biodiversiteettihaittoja. Eikä tämä ole vain minun ideani, vaan sen allekirjoittavat myös esimerkiksi Helsingin yliopiston luomututkijat Juvalla ja sellainenkin luonnonmukaisen viljelyn oppi-isä kuin ruotsalainen Arthur Granstedt.
Todellakin, ns. perinteinen viljely perustuu kaikkialla maailmassa kiertoon, jonka oleellinen osa ovat eläimet, tai tarkemmin, eläinperäisten jätteiden tuottama biodiversiteetti. Niiden avulla on rakennettu ja perustettu suomalaiset pellot - lehmät ovat syömällä keränneet suhteellisen köyhistä metsistä ravinteita itseensä ja rikastaneet ne ulosteissaan kompostiin, josta on tehty pelto, ja lisäksi näin on käynyt myös lehmille itselleen, tosin ne ovat kiertäneet ihmisen ruoansulatuksen kautta - ja niiden avulla on luotu etelän riisiviljelmät, joiden kierrossa eläimen osasta vastaavat jopa kalat.
Tämä ei tietenkään toisaalta mitenkään poista sitä, että Suomessa ja länsimaissa syödään nykyään "liikaa" lihaa, siis suhteessa siihen, mikä on sekä ihmiselle että ympäristölle terveellistä.
Kun olen ennenkin kirjoittanut tästä, vastaan nyt sitten samantien pariin ilmeiseen vastaväitteeseen. Yleensä tähän on sanottu, että en tiedä, millaista viljely nykyään on, että tämä esittämäni on utopia, mutta raadollinen todellisuus on muuta.
Tunnen kyllä todellisuuden, ja tiedän, että eläinperäisten jätteiden käyttöä voitaisiin parantaa, mutta en tiedä, voidaanko sitä lisätä, koska käsittääkseni siihen pyritään kaiken aikaa ainakin Suomessa ja jos ei pyritä, pitäisi tietenkin pyrkiä. Ja oli tehoviljely onnistunutta tai ei, se ei muuta mitenkään tätä perusasetelmaa. Itse asiassa luulen (siis luulen, en osaa todistaa), että suurin osa nykymaatalouden ympäristöongelmista johtuu lihan- ja kasvintuotannon määrien väärästä suhteesta, minkä seurauksena eläinperäisiä lannoitteita on liikaa. Eli kun Kaj kysyy:
> Ja juuri tuli telkkarista miten esim. Huittisissa siirryttiin sioilla
> soijaruokintaan, miksemme siis soisi soijaproteiinit suoraan
> eikä sikojen
> kautta?
niin periaatteellinen vastaus on annettu ylhäällä - siksi, että sikojen tuottama biodiversiteetti on korvaamaton tuote kasvinviljelyn aiheuttamien haittojen korjaamisessa. Mutta käytännössä voi tietenkin olla, että siitä on ylituotantoa. Sika vain on tässä huono esimerkki. Sikahan ei kykene käyttämään lehtivihreää laisinkaan sillä teholla millä monimahaiset nautaeläimet, ja siitä syystä juuri nautaeläinten merkitys biodiversiteetille on ratkaiseva. Samasta syystä Euroopan unioni, esimerkiksi, kohtelee sikaa tukipolitiikassaan toisella tavalla kuin nautaa. Sika on ihmisen kilpailija EU-elintarvikeketjussa, toisin kuin nauta.
Hannes Mäntyranta