Kirjoittajan mukaan: lähettäjä (cheku_miUku_kolumbus.fi)
Päiväys: 14.01.2006 10:59
Bonjour, Tout le Monde,
Jaana Reijonahon lähettämä Tarja Cronbergin kannanotto on
mielenkiintoinen. Siinä on monta tärkeää pointtia. Viittaan vain
kahteen kohtaan:
"- Toista kierrosta ei pidä nähdä uhkana vaan mahdollisuutena edelleen
syventää meille tärkeitä aiheita. Siksi Heidinkin kannattajat voivat
rauhassa äänestää häntä, painottaa Cronberg.
- Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen maailma aloitti Yhdysvaltojen
johdolla terrorismin vastaisen sodan, joka jatkuu edelleen. Minua
ihmetyttää, ettei tämä kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa viime
vuosina hallinnut käännös juurikaan ole näkynyt vaalikeskusteluissa.
Kysymykset terrorismin vastaisen sodan keinoista loistivat meillä
poissaolollaan samaan aikaan kun ne ravistelivat koko Bushin hallinnon
uskottavuutta, toteaa Cronberg."
*
Nyt onkin kysyttävä, mistä asioista Vihreät ja Heidi Hautala haluavat
syventävää keskustelua?
Presidentinvaalikampanjat ja -keskustelutilaisuudet olisivat tarjonneet ehdokkaille ainutlaatuisen tilaisuuden kertoa visioistaan, kertoa siitä, mikä on maailman ihmisten enemistölle tärkeää: rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta kaikille. Ehdokkaat olisivat voineet kertoa, miten he haluaisivat ratkaista maailman suuret ongelmat: ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, ympäristönsuojelu, köyhyys, nälkä, sairaudet, puutteet sosiaalihuollossa ja terveydenhoidossa, vammaisten, asunnottmien ja vanhusten ongelmat. Ehdokkaat olisivat voineet puhua maailmankatsomuksestaan, elämänkatsomuksestaan, ihmiskäsityksestää. Ehdokkaat olisivat voinet kertoa käsityksensä maailman tilasta ja siitä, miten ongelmia olisi korjattava.
Aika paljon tuosta kaikesta on käsitelty. Ehdokkaat ovat 'pelanneet' ikään kuin varman päälle.
Heidi Hautalan kunniaksi on mainittava, että hänellä on ollut rohkeutta puhua eräistä sellaisista asioista, joista muut ovat vaienneet.
Mutta kaikkeen rohkeus ei ole riittänyt.
Se, mitä olisin toivonut jonkun rohkean sanovan vaalikeskusteluissa, on,
että maailmassa on tällä hetkellä yksi vakava kansainvälispoliittinen ja
kansainvälisoikeudellinen ongelma ja se on ainoan supervallan, USA:n
politiikka eli Bushin hallinnon politiikka. Olisin toivonut, että
jollakin ehdokkaalla olisi ollut rohkeutta tuoda esiin esimerkiksi
seuraavia seikkoja:
Suomen ja EU:n tulisi vaikuttaa siihen, että USA noudattaa
kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien YK:n peruskirjan määräykset.
USA:n on lopetettava kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet. USA:n
toimet Guantánamon vakeja kohtaan loukkaavat kansainvälistä oikeutta ja
merkitsevät vakavia ihmisoikeusrikoksia. Vangit on heti vapautettava tai
heidän on ainakin saatava oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.
Se, mitä olisin toivonut jonkun rohkean sanovan vaalikeskusteluissa, on, että USA:n hyökkäys Irakiin merkitsi kansainvälisen oikeuden räikeää loukkaamista. (Tältä osin annan suuren tunnustuksen Tarja Haloselle, joka rohkeni tuon seikan tuoda esiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 2004. Ja siitäkin Suomen oikeisto nosti suuren metelin!) Rohkea sanoisi esimerkiksi myös seuraavaan tapaan: Tänään tiedämme, että Irakissa ei ollut joukkotuhoaseita. Tänään tiedämme, että Saddam Hussein ei tukenut al-Qaidan terroristeja. Tänään tiedämme, ettei Saddam Husseinin hallinto uhannut USA:n turvallisuutta. Tänään tiedämme, että mikään noista USA:n hyökkäystä Irakiin koskeneista perusteluista ei ollut totuudenmukainen. Tiedämme, että Bush ja hänen hallintonsa valehtelviat meille: USA:n omille kansalaisille, kongressille, koko maailmalle. Bushin ja hänen hallintonsa esittämä 'virallinen versio' ei pitänyt paikkaansa. Miten voisimme uskoa, että myöskään hänen versionsa 11.9.2001-iskuista pitäisi paikkaansa. Bushin hallinto ja hänen lähipiirinsä tahtoi hyökätä Afganistaniin ja Irakiin ja he järjestivät syyn hyökätä niihin. Monet riippumattomat tutkijat ovat päätyneet siihen käsitykseen, että Bushin hallinto oli joko itse ollut 11.9.2001-iskuja organisoimassa tai että Bushin hallinto ne ainakin oli hyväksynyt päästäkseen päämääräänsä: Afganistanin ja Irakin (öljyineen) haltuunottoon. (Monet ovat ennustaneet, että seuraavaksi ovat vuorossa Iran ja Syyria. Nythän Iran alkaa olla jo liipaisimella.) (Toivon, että ihmiset tutustuisivat ajatuksella Hannu Yli-Karjanmaan erinomaiseen internet-sivustoon 11syyskuu.org .)
Heidi Hautala on kiinnittänyt kiitettävästi huomiota Venäjän ihmisoikeusrikoksiin. Tämä on ihan oikein. Ongelmana on kuitenkin se, että Venäjä ei paini samassa sarjassa USA:n kanssa. Yksin USA on se ainoa supervalta, oikeastaan: hypervalta. On valitettavaa, että USA on Suomelle ja suoalaisille poliitikoille tänä päivänä TABU. USA on se valtio, jota jatkvuasti mielistellään ja jonka suunnattomista ihmisoikeusrikoksista vaietaan. Meillä valitettavasti valtamedia (HS ja YLE) pitävät huolen siitä, että oikeaa tietoa USA:n ihmisoikeusrikoksista ei kansalaisille anneta. Tässä olisi Vihreillä työsarkaa. Mutta riittääkö rohkeus.
Rohkeiden vihreiden edesottamuksia odottaessa on tyydyttävä todella vapaisiin kriitikoihin ja ryhmiin, jotka palkatta tutkivat ja selvittävät olennaisia asioita ja niistä tiedottavat. Noita riippumattomia ajaa yksi tärkeä tahto; tahto pyrkiä totuuteen ja kertoa totuudesta. Riippumattomat kriitikot ja tutkijat ovat ottaneet täydestä Harold Pinterin esittämän ajatuksen: "Kansalaisena minun täytyy kysyä: Mikä on totta? Mikä on valhetta?”
Niin, monet rohkeat miehet on murhattu: John F. Kennedy, Che Guevara, Martin Luther King, Robert F. Kennedy ja Olof Palme. Aika näyttää, synnyttääkö Suomi milloinkaan heidän kaltaistaan rohkeaa ihmistä. Ihan hienoa, jos sellainen olisi joku vihreä. Sellaista rohkeaa odotellessa lienee tyydyttävä Pinteriin, Harold Pinteriin.
Avec mes pensées les plus sincères
Tapio Kuosma
*
Harold Pinterin mukaan enemmistö poliitikoista ei ole kiinnostunut
totuudesta, ainoastaan vallasta ja oman valtansa säilyttämisestä.
Olennaista vallan säilyttämiselle on se, että kansalaiset pysyvät
tietämättöminä siinäkin tapauksessa, että kysymys olisi heidän omasta
elämästään. -
Esimerkkinä poliittisten valheiden laajamittaisesta lietsonnasta Pinter
mainitsi Nobel-esitelmässään USA:n tekaistut Irakiin hyökkäämisen syyt.
Pinterin mukaan tietämys Yhdysvaltojen suunnattomista rikoksista
maapallon ihmisiä kohtaan on hyvin pintapuolista tai peräti olematonta.
Rikoksia ei ole dokumentoitu eikä tietenkään myönnetty. Niitä ei ole
yleensäkään tunnistettu rikoksiksi. - Pinter otti esimerkiksi
Yhdysvaltojen rikokset Nicaraguaa ja sen kansaa kohtaan. Yhdysvallat oli
tukenut 40 vuotta Nicaraguan diktaattoria, kunnes sandinistien johtamat
nicaragualaiset vuonna 1979 kaatoivat diktatuurin. Sandinistit eivät
olleet täydellisiä; mutta he pyrkivät joka tapauksessa perustamaan
vakaan, oikeudenmukaisen ja moniarvoisen yhteiskunnan. He toteuttivat
suurimittaisen maareformin ja perustivat tuhansia kouluja.
Terveydenhoito ja koulutus olivat ilmaisia ja kuuluivat kaikille.
Yhdysvalloissa tuo kaikki nähtiin marxismi-leninisminä ja samalla
vaarallisena esimerkkinä. - Lopulta Yhdysvallat kaatoi sandinistien
hallituksen. Kasinot palasivat takaisin maahan. Ilmainen terveydenhoito
ja koulutus olivat mennyttä. Suuryritykset palasivat kostonhimoisina
maahan. "Demokratia" oli palannut. Tällaista politiikkaa ei harjoitettu
ainoastaan Keski-Amerikassa, vaan joka puolella maailmassa.
Esitelmässään Pinter totesi, että Yhdysvallat on kannattanut jokaista oikeistolaista sotilasdiktatuuria maailmassa ja myös synnyttänyt niitä. Sadattuhannet ihmiset ovat kuolleet ko. maissa. Pinterin mukaan kuolemat ovat olleet seurausta Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta. Me emme vain tiedä sitä. "Sitä ei milloinkaan tapahtunut. Mitään ei milloinkaan tapahtunut. Silloinkin, kun se tapahtui, sitä ei tapahtunut. Sillä ei ollut merkitystä. Se ei kiinnostanut ketään. Yhdysvaltojen rikokset ovat olleet jatkuvia, järjestelmällisiä, hirvittäviä ja armottomia, mutta hyvin harvat ovat puhuneet niistä." - Pinter kysyi: "Mitä on tapahtunut moraaliselle tietoisuudellemme? Onko meillä milloinkaan ollut sellaista? Mitä nuo sanat merkitsevät? Liittyvätkö ne nykyisin harvoin käytettyyn sanaan - omatunto? Omatunto, joka ei liikuta ainoastaan meidän omia tekojamme, vaan myös meidän yhteistä vastuutamme muiden teoista? Onko kaikki sellainen kuollut nykyään? Katsokaa Guantánamo Bayta! Sadoittain ihmisiä on ollut eristettynä kolme vuotta ilman syytettä ja vailla lainopillista asiamiestä tai lakisääteistä oikeudenkäyntiä.” - ”Tämä täydellisen oikeudeton menettely tapahtuu vastoin Geneven sopimusta. Se, jota kutsumme kansainväliseksi yhteisöksi, ei ainoastaan siedä sitä, vaan tuskin edes huomaa sitä. Tähän oikeuden ylitykseen syyllistyy maa, joka julistaa olevansa ”vapaan maailman johtaja”. Ajattelemmeko Guantánamo Bayn vankeja? Useat heistä ovat nälkälakossa ja pakkosyötettyjä, osalla heistä on brittiviisumi”. - ”Pakkosyöttö tapahtuu ilman vähäisintäkään hienotunteisuutta. Rauhoittavia lääkkeitä tai puuduttamista ei käytetä. Vain letku, joka pistetään nenään ja alas ruokatorveen. Se on kidutusta. Mitä Britannian ulko- tai pääministeri on sanonut tästä? Ei mitään. Ja miksi ei? No, sen tähden, että USA on sanonut, että sen Guantànamo Bayn toimintaan kohdistuva arvostelu on epäystävällinen teko. Joko olette meidän puolellamme tai meitä vastaan. Niinpä Blair pitää suunsa kiinni.” - Pinterin mielestä USA:n valheilla naamioitu Irakin miehitys viattomien surmaamisineen on valtioterrorismia törkeimmillään. Blair tulisi Pinterin mielestä haastaa kansainväliseen rikostuomioistuimeen, koska hänet voidaan sinne laillisesti haastaa. Bushin osalta menettely ei valitettavasti toimi, tämä kun on – uskollisena USA:n kansainvälistä oikeutta halveksivalle, vastuuttomalle ulkopolitiikalle - jättänyt asianomaisen sopimuksen ratifioimatta.
Voidaan kysyä, onko Pinterin armoton arvostelu objektiivisesti oikeutettua. Vastaus on kristallinkirkas: On, kritiikki on täysin oikeutettua. Oikeuden tasolla viittaan Haagin kansainvälisen tuomioistuimen vain harvojen tuntemaan tuomioon 27.6.1986. Tuomio, joka annettiin Nicaraguan kanteesta, oli Yhdysvalloille langettava. USA:n todettiin harjoittaneen häikäilemätöntä valtioterroria Nicaraguaa vastaan. Tässä yhteydessä saatetaan viitata myös esim. William Blumin USA:n valtioterroritekoja selvittävään tietokirjaan ”/Roistovaltio: Maailman ainoa supervalta”./
Harold Pinterille kaksi kysymystä on ylitse muiden: Mikä on totta? Mikä on valhetta? Pinter on rohjennut kysyä nuo kysymykset itseltään. Meidän onnemme on, että hän on nyt vastannut kysymyksiin - julkisesti. Mitä se merkitsee käytännössä? Se merkitsee sitä, ettei kukaan voi enää tämän jälkeen sanoa, että 'minä en tiennyt'. Nyt me tiedämme, jokainen meistä.