Kirjoittajan mukaan: lähettäjä (cheku_miUku_kolumbus.fi)
Päiväys: 14.01.2006 17:36
*Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) Irakin tilannetta 4.12.2002
käsitelleen kokouksen (Valtioneuvoston tiedotusyksikön tiedote 325/2002)
kannanotossa (todettiin muun ohella seuraavaa (ote): "(...) Mahdollisen
aseellisen konfliktin jälkeiseen tilanteeseen varautuen *selvitetään
mahdollisuudet antaa humanitaarista apua ja jälleenrakennustukea*.
Alustavat selvitykset osoittavat, että Suomella on kohtuulliset
valmiudet osallistua YK-johtoiseen Irakin jälleenrakennukseen ja
humanitaarisen avun antamiseen. Lisäksi *selvitetään mahdollisuudet
osallistua YK:n valtuuttamaan rauhanturvaamistoimintaan* (esimerkiksi
CIMIC-henkilöstöllä) *sekä poliisitoimintaan tai muuhun
siviilikriisinhallintatoimintaan*. (...)" [sitaateissa olevat korostukset
tämän kirjoittajan]*
*Pääministeri Lipponen tapasi presidentti Bushin Valkoisessa talossa
9.12.2002. Se, mitä tuossa tapaamisessa tapahtui, ilmenee salaiseksi
leimatusta muistiosta, jonka keskeinen sisältö on julkaistu helmikuun
2004 Hymyssä (numero 2/2004). Hymyn mukaan se "julkaisee
kansalaisvelvollisuutena keskeiset osat muistiosta aitona ja
alkuperäisenä." Hymyn jutusta (editointi: Esko Tulusto) ilmenee, että
muistio on jaettu yhteentoista (11) eri (ala)otsikkoon. Olennaista on,
että yksi otsikoista on "Irak" ja yksi on "Terrorismin vastainen
taistelu". Nämä on siis pidetty keskusteluissa erillään. "Irak"-otsikon
alla on muun muassa seuraavaa: *"Bush (...) kiitti Suomen hallitusta (...)
liittymisestä koalitioon."* [Tuo koalitio ei siis tarkoittanut
terrorismin vastaisen taistelun koalitiota vaan USA:n Irakin vastaisen
toiminnan - Irakin riisuminen joukkotuhoaseista - koalitiota; tämän
kirjoittajan huomautus.] Muistio jatkuu, ja nyt tulee tärkeää:
*"Lipponen kertoi presidentin ja hallituksen päätöksestä suhtautua
myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen konfliktin
jälkeisen Irakin vakauttamisessa humanitaarisen avun ja
rauhanturvatoiminnan kautta."* [sitaateissa olevat korostukset tämän
kirjoittajan] *
*Viimeksi siteerattu virke sisältää asian ytimen. Kun muistetaan, mitä
UTVA:n kannanotossa 4.12.2002 mainitaan, on ilmeistä että Lipposen
'kertoma' Bushille on sisällöltään ristiriidassa UTVA:n sanotun
kannanoton kanssa! Mainitussa* kannanotossahan ei puhuta mitään
*presidentin ja hallituksen* päätöksestä suhtautua myönteisesti
Yhdysvaltain pyyntöön*. Herää kysymys, ylittikö Lipponen saamansa
valtuudet erehdyksessä vai tarkoituksellisesti? *
*Anneli Jäätteenmäen ihmeteltyä ulkoasiainjohdon 'eriseuraisuutta'
Lipponen 'pillastui'. Nyt tuon pillastumisen syy on ehkä arvattavissa.
(Lipponen ei tiennyt, miten paljon Jäätteenmäki tiesi Lipposen
toimivallan ylityksestä Washingtonissa. Siksi Lipponen ei kyennyt tai ei
voinut ryhtyä avoimeen debattiin Jäätteenmäen kanssa.) Hymyn paljastaman
muistion Irak-kohdassa on vielä seuraavaksi virke: *"Lipponen kiitti
Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälinen koalitio."*
Tämä siis koski nimenomaan Irakin vastaista koalitiota. Tuo kiitos on
varsin omituinen. Sellaista kiitosta ei ole edellä mainitussa UTVA:n
kannanotossa (tiedote 325/2002). Suomen pääministeri (Lipponen) kiitti
siis Bushia Irakin vastaisen politiikan johtajuudesta, vaikka Suomi aina
ennen oli edellyttänyt että maailmanrauhasta ja turvallisuudesta vastaa
YK ja viime kädessä sen turvallisuusneuvosto. Jäätteenmäki saattoikin
11.1.2003 todeta: "Koskaan aiemmin Suomi ei ole tehnyt päätöstä
mahdollisesta avunannosta kriisissä ennen kuin YK on sitä pyytänyt." *
*UTVA:n kannanotossa 14.2.2003 todettiin seuraavaa: "(...) Mahdollinen
sotilaallinen voimankäyttö edellyttää YK:n turvallisuusneuvoston
valtuutusta" (Valtioneuvoston tiedotusyksikön tiedote 45/2003). *
*Yhdysvallat järjesti Washingtonissa 28.2.2003 kokouksen, johon oli
kutsuttu noin 30 maata, jotka olivat tavalla tai toisella luvanneet
auttaa Irakin kriisissä. [Muistakaamme että Lipponen oli UTVA:n
kannanoton 4.12.2002 sanamuodon vastaisesti kertonut 9.12.2002 Bushille
"presidentin ja hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti
Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen
Irakin vakauttamisessa humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan
kautta".] *
*Sanotussa Coalition briefing nimisessä kokouksessa (28.2.2003) mukana
oli myös Suomen edustajia, ja virkamiehet laativat tilaisuudesta
muistion, joka myöhemmin vuodettiin iltapäivälehdille. Tuota muistiota
on käsitelty Iltalehdessä 11.3.2003. Jutussa on väliotsikko *"Koalition
jäsenille koordinaatiokous".* Jutussa todetaan, että "[u]lkoministeriön
salasanoman mukaan *Grossman* [apulaisulkoministeri Marc Grossman; tämän
kirjoittajan huomautus] *oli sanonut, että tilaisuuteen kutsutut
edustivat maita, jotka olivat tavalla tai toisella luvanneet apua tai
yhteistyötä Yhdysvalloille Irakin kysymyksessä"*. Paikalla olivat
EU-maista ainakin Iso-Britannia, Tanska ja Alankomaat sekä Suomi. Sen
sijaan Ranska, Saksa ja Ruotsi eivät osallistuneet Grossmanin
tilaisuuteen. [sitaateissa olevat korostukset tämän kirjoittajan] *
*Mainittu asia on erittäin kiinnostava. Se tarkoittaa että huolimatta
UTVA:n kannanotosta 14.2.2003 Yhdysvaltojen asianomaisilla virkamiehillä
oli käsitys siitä että Suomi kuului Irakin vastaiseen koalitioon. Tuon -
sittemmin 'virheelliseksi' väitetyn - käsityksen eli 'väärinkäsityksen'
alkuperän on oltava Lipposen Washingtonin-vierailussa, jonka yhteydessä
Lipponen kertoi Bushille "presidentin ja hallituksen päätöksestä
suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa humanitaarisen avun ja
rauhanturvatoiminnan kautta". *
*Iltalehden mainitusta jutusta (11.3.2003) ilmenee konkludenttisesti,
että Yhdysvaltojen saama väärinkäsitys oli herättänyt Suomen
hallituksessa tai ainakin ulkopoliittisesssa johdossa huomiota ja
huolestuneisuutta, minkä vuoksi Suomen ulkoministeriö oikaisutti
väärinkäsityksen (ks. tästä Iltalehden mainittu juttu ulkoministeriön
poliittisen osaston päällikön haastattelun osalta: *"[...] siinähän
edellisessä briifissä kutsussa annettiin jotenkin ymmärtää, että ne ovat
kutsuneet sellaiset, jotka ovat indikoineet jonkinlaista valmiutta. Se
on heille oikaistu."*). [sitaateissa olevat korostukset tämän kirjoittajan]*
*UTVA:n kannanotto muuttui 7.3.2003 entisestään. Virkkeeseen
"Mahdollinen sotilaallinen voimankäyttö edellyttää YK:n
turvallisuusneuvoston valtuutusta" lisättiin seuraava sivulause: *"eikä
voimankäyttö ilman sitä ole hyväksyttävää"* (ks. Valtioneuvoston
tiedotusyksikön tiedote 62/2003). [sitaateissa olevat korostukset tämän
kirjoittajan]*
*Ilkka Ahtiaisen kirjoittamassa jutussa (HS 20.6.2003) kerrotaan
Tuomiojan lausunnosta UTVA:n kokouksen jälkeen. *"'Yhdysvallat on
lähtenyt tulkitsemaan Suomen asemaa väärin. Suomi ei kuulu
minkäänlaiseen sotakoalitioon', _Tuomioja_ sanoi* tuolloin." Ahtiaisen
juttu jatkuu: *"Demarileirissä tätä lausuntoa paheksuttiin syvästi."*
[korostukset ja alleviivaus tämän kirjoittajan]*
*Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin 20.3.2003. (Yhdysvallat oli perustellut
hyökkäystä seuraavilla kahdella seikalla: Irakin yhteyksillä Al-Qaidaan
ja Irakin joukkotuhoaseilla. Kummastakaan ei ole milloinkaan saatu
pitäviä todisteita. Sen sijaan on käynyt ilmi että sekä Bush että Blair
ovat esittäneet maailmalle ja omille lainsäädäntöelimilleen epätosia eli
valheellisia tietoja päästäkseen siihen sotaan, jota USA ja Britannia
olivat suunnitelleet jo kauan ennen Lipposen vierailu Washingtoniin.) *
*Kun otetaan huomioon tuolloin (syksy 2002 - maaliskuu 2003) vallinnut
maailman tilanne, Yhdysvaltojen aggressiivinen Irak-politiikka, Euroopan
unionin sisäiset ristiriidat (yhtäältä Ranska, Saksa ja Ruotsi,
toisaalta Iso-Britannia, Espanja ja Italia), Lipposen kysymyksiä
herättävä toiminta ja UTVA:n kannanotot, Jäätteenmäellä oli tietysti
kysymyksiinsä perustellut syyt. Suomen hallituksen kanta oli
selkeytettävä yksiselitteiseksi. Oli saatava aikaan kannanotto, jossa
Irakin politiikka */yksiselitteisesti/* sidotaan YK:n ja sen
turvallisuusneuvoston hyväksyntään ja valtuutukseen. Tuo politiikka
muotoiltiin ensi kerran suhteellisen kunnollisesti UTVA:n kannanotossa
14.2.2003 (Valtioneuvoston tiedotusyksikön tiedote 62/2003). Tämä ei
kuitenkaan riittänyt, kuten Yhdysvaltojen johdon ja johtavien
virkamiesten saamasta - Lipposen 'kertomaan' pohjaavasta -
'väärinkäsityksestä' on havaittavissa. *
*Viimein 7.3.2003 päästiin UTVA:ssa sellaiseen kannanottoon, joka
yksiselitteisesti tyydytti myös oppositiota. Tämän hyväksynnän
Jäätteenmäki ilmoitti välittömästi julkisesti. Jäätteenmäki oli
julkisuudessa kysynyt Lipposen pääministeritoiminnan (Irak-asiassa)
perään. Lipponen ei koskaan kyennyt tai halunnut keskustella asiasta
järkiperäisesti ja tyhjentävästi. Hän vain ärsyyntyi kyselyistä. Hänellä
oli ilmeisen 'huono omatunto'. Kaiken tapahtuneen jälkeen on vahvoja
todisteita - ainakin vahvoja indisioita - sille käsitykselle, että
Lipponen - Suomen pääministerinä - Washingtonissa ylitti
toimivaltuutensa. Hän toisin sanoen mitä ilmeisimmin lupasi Suomen
hallituksen puolesta liikaa eli sellaista, josta tasavallan presidentti
ja hallitus eivät olleet tehneet nimenomaista julkista päätöstä. *
*Todettakoon tässä yhteydessä, että kukaan ei ole väittänyt, että
tasavallan presidentti ja hallitus olisivat tehneet asiassa jonkin
salaisen päätöksen. Lipponen itse on todennut julkisuudessa, että hän
"följde (...) regeringens beslut i mina samtal i Washington" (Hbl
15.10.2003). Lipponen on todennut hallituksen linjan ilmenevän edellä
mainitusta UTVA:n kannaotosta (tiedote 325/2002) (ks. Hbl 30.10.2003).
Näin on siis pääteltävissä - Lipposen omiin vahvistuksiin nojaten - että
hän Washingtonissa 9.12.2002 poikkesi UTVA:n kannanotosta 4.12.2002! *
*Lipposen Washingtonin-vierailun osalta kysymysmerkkejä on itse asiassa
useita. Yksi kysymysmerkki liittyy aseiden tarjoamiseen. Hymyn mainitun
muistioreferaatin mukaan "Lipponen nosti esille Suomen kiinnostuksen
yhteistyöhön puolustusmateriaaliteollisuudessa". Hymyn muistiojutun
mukaan Lipponen oli todennut, että "Suomi tarjoaa Yhdysvalloille
tuotteita, kuten AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää, joka on paras
alallaan". Herää kysymys, *millä valtuuksilla Lipponen saattoi tarjota
aseita maalle, joka oli julistanut käyvänsä sotaa terrorismia vastaan*?
Aiemmin Suomi on katsonut, ettei se voi myydä aseita sotaa käyville
maille. (Tämän kirjoittaja on tiedustellut Suomen asetarjontapolitiikkaa
puolustusministeriöltä saamatta vastausta tähän päivään mennessä.) *
*Vielä on kysyttävä, perustuiko Lipposen UTVA:n 4.12.2002 tekemän
kannanoton (tiedote 325/2002) vastainen toiminta taitamattomuuteen vai
tahallisuuteen? Oliko hänellä kenties oma agenda? Hakiko hän
Washingtonista nimenomaista tai ainakin konkludenttista tukea EU:n
johtovirkaan / johtovirkoihin? *
*Tänään siis tiedämme, että Yhdysvaltojen hyökkäys (Bushin johdolla)
Irakiin perustui kongressille ja koko maailmalle annettuihin
virheellisiin tietoihin, suoranaiseen ja tarkoitukselliseen valehteluun.
Tiedämme myös, että Bushin sota loukkasi räikeästi kansainvälistä
oikeutta ja YK:n peruskirjaa. Tuo kansainvälisoikeudellinen rikos johti
tuhansien viattomien irakilaissiviilien joukkotuhontaan, kuolemaan.
Kaikilla heillä oli ihmisoikeus elämään. Heidät tuhottiin Ainoan
Supervallan valtaeliitin rahassa mitattavien tavoitteiden - ahneuden -
tyydyttämiseksi ja maailmanherruuden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.
Tuolle politiikalle Suomen pääministeri Lipponen näyttää antaneen
Washingtonissa pikkusormen. Kohtalokasta oli, että tuo pikkusormi kuului
Suomen kansalle, niille ihmisille, joille valtiovalta Suomessa
perustuslain mukaan kuuluu. Siitä seikasta, että Suomen kansa säilytti
kätensä, kuuluu kunnia tasavallan presidentille ja ulkoministerille sekä
- rohkealle pohjalaiselle naiselle, Anneli Jäätteenmäelle. *
TK
** * * * **
Tapani Hietaniemi wrote:
>Zitat von lähettäjä <cheku_miUku_kolumbus.fi>: > > > >>Lipposesta ja USA:n Irak-politiikasta saa aika hyvän kuvan HYMYssä >>julkaistusta Lippos-USA-vierailumuistiosta, jonka Lipponen itse on >>todistanut oikeaksi! >> >> > >Varmaan, mutta missä on pihvi? En ole Lipposen asianajaja enkä >edes hänen kannattajansa, mutta jos häntä syyttää jostain, >alkeellinen rationaalisen keskustelun perusedellytys on >syytöksen yksilöiminen.