Kirjoittajan mukaan: Kerttu Loukola (kerttu.loukola_miUku_taloverkot.fi)
Päiväys: 18.01.2006 22:01
Salomaa on henkilönä minulle täysin tuntematon, mutta hänen ajatuksensa
uutisoitiin
näkyvästi TV:ssä, ilmeisesti muun uutismateriaalin puutteessa.
Ihan riippumatta siitä, millainen mies on ihmisenä, saattaa kuitenkin
olla, että hän tuli
sanoneeksi asian,. jossa on perää:
Kriisinhallinta on todella perin kallista, ja nopean toiminnan joukot tropiikissa tarvitsevat aika erilaista kalustoa kuin mikä Suomen alueen puolustamisessa olisi hyödyksi. Salomaa tulee ikäänkuin hypänneeksi asioiden edelle ilmaistessaan toiveensa, että kun ensin on sijoitettu euro poikineen kriisinhallintakalustoon, huomataan, että raha ei riittänytkään perinteiseen puolustukseen, ja sitten ensimmäisen kriisin tultua ollaan ulkopuolisen avun varassa. Ja huomataan, että pitää mennä Natoon.
Nythän lienee niin, että noita kaikkia askelia painopisteen siirrosta yhä enemmän pelkkiin 'kriisinhalintajoukkoihin' (joiden siis pitää pystyä tekemään nopeita hyökkäyksiä kauas, ties minne) ei ole vielä tehty, eikä ehkä aiotakaan tehdä.
Missään tapauksessa presidenttiehdokkaat eivät halua puhua tällaisesta näkymästä, koska kansalaiset kuitenkin näkevät oman maan puolustamisen tarpeelliseksi ja hyökkäykset ulkomaille ( vaikka kuinka hyvän asian nimissä: olihan Bushillakin hienolta kuulostavia perusteluja hyökkäykselle Irakiin) vähemmän hyödyllisiksi. Hesarikaan ei halunnut tällaista keskustelua ja pisti Salomaan muutaman rivin uuutiseksi jonnekin sisäsivuille.
Mutta sokeakin kana löytää joskus jyvän. Tällä kertaa Salomaa ehkä on löytänyt sen Sotilasaikakauslehdestä. Ja asiasta kannattaisi kyllä keskustella nyt, kun kriisinhallintaan ja Nato-yhteensopivuuteen satsataan yhä enemmän.
Satsaus nopean toiminnan palkkajoukkoihin asevelvollisuuden sijaan ei
sinänsä ole mitään uutta.
Se oli täsmälleen sitä politiikka, jolla Englanti hallitsi
siirtomaitaan, ja jota USA pyrkii jatkamaan. Minä en kannata sitä, ja
toivoisin, että myös EU ja vähintäänkin Suomen vihreät sihtautuisivat
siihen kielteisesti.
Pinter taisi todeta Nobel-puheessaan, että USAlla on joukkoja 132 maassa, onneksi kuitenkaan ei Ruotsissa. Ei myöskään Suomessa. Toivon mukaan niitä ei tulekaan.