Kirjoittajan mukaan: Hannes Mantyranta (hannes.mantyrantaMIUKUsmy.fi)
Päiväys: 14.05.2003 8:49
Tervehdys!
Hannu Hyvönen kirjoitti, että
> Joku joka osaa korkolaskentaa voisi laskea paljonko 500-1000 euron
> uudistamiskustannukset kasvaisivat 80 vuodessa pankkikorkoa.
> Missään tapauksessa tämä investointi ei koskaan tule takaisin.
Näin se varmaan on näillä lähtökohdilla, mutta en ole varma, onko laskutapa oikea. Jos metsä katsotaan tuotantovälineeksi, on edelleenkin mahdollista ajatella niin, että kyseinen investointi onkin korvaus edeltävän päätehakkuun vaikutuksista. Tällöin kuoletusta ei voisi laskea noin.
Toisaalta aika moni metsäalalla pitää metsäomaisuutta infrastruktuurina, jonka ylläpidossa ei voi uusliberalistiseen tapaan käyttää yksinomaan liiketaloudellisia perusteita. Jos voitaisiin, meillä ei esimerkiksi olisi ainuttakaan rautatietä, mutta harva silti pitää niitä kannattamattomina.
> lisäksi tulee tässä mallissa sitten se harvennuskustannus kun
> ne kallilla
> rahalla laitetut taimet pitää koettaa "pelastaa" luontaisia taimia
> raivaamalla. Tämä on noin 500 euroa hehtaarilta.
Ensinnäkin, harvennuksessa ei pyritä luontaisten taimien poistoon, vaan puita pyritään jättämään sillä tavalla, että tavoitteiden saavuttaminen - joista yksi on tuotto - varmistuvat. Jos viljelty ja luontainen taimi ovat vaihtoehtoja, luontainen on usein parempi paitsi tuottotavoitteiden, myös muiden tavoitteiden kannalta. Juuri siitä syystä luontaisia puita onkin niin paljon.
Ja toiseksi, alaharvennus ei ole vain investointia, vaan myös sadonkorjuuta. Jos taimikko on hoidettu "oikein" (lue: virallisten metsänhoito-ohjeiden mukaan), jo ensimmäinen alaharvennus on metsänomistajalle sinällään taloudellisesti kannattavaa toimintaa.
> Tätä mallia ei isänmaallisena voi pitää nähdäkseni edes
> Metsäyhdistyksen
> tiedottaja.
Isänmaallisuuteen en nyt ota kantaa, mutta on meillä kumminkin sellainen metsänhoidon systeemi, että se on tuottavaa toimintaa kaikille siinä mukana oleville. Näinhän ei ole missään muualla vastaavissa oloissa kuin Pohjoismaissa, ja niissäkin tunnutaan metsäalalla yleisesti pidettävän suomalaista systeemiä kaikin tavoin heidän omaansa parempana.
Ja vastaavilla oloilla tarkoitin tuossa sitä, että metsän omistavat valtaosin tavalliset ihmiset. Esimerkiksi Kanadassa metsän omistusolot ovat niin toisenlaiset, että myös kannattavuuden reunaehdotkin ovat ihan toiset.
Tämän systeemin heikko puoli on se, että se on olemassa, jolloin sitä on helppo kritisoida - joskin myös kehua. Millä en tietenkään tarkoita, että Hannu olisi väärässä.
Hannes