Kirjoittajan mukaan: S. Vesterinen (svesteriMIUKUcompulink.gr)
Päiväys: 21.05.2003 19:18
Hannes kirjoitti, että
>Minusta valintamyymälä-käsite, jonka sensaatiomaisesti kehitin tähän
>tarkoitukseen ihan itse ja omin pikku kätösin, on tässä asiassa parempi
>käsite kuin osasin kuvitellakaan, nimittäin kuvaamaan sitä, mitä luulen
>Yhdysvaltain hallinnon ajatelleen Nato-yhteensopivista maista ennen Irakin
>sotaa. Ja se reaktio taas, mikä heillä on ollut, kun jotkut maat eivät ole
>olleet edes ostettavissa, se on muistuttanut minusta nimenomaan
>analyyttisyydessään känkkyräksi nimittelyä.
Valintamyymälä on ihan OK käsite, jos sillä tarkoitetaan USA:n uutta kansaivälistä oppia, bilateraalisia suhteita ja halukkaiden/lahjottujen/uhkailtujen koalitioita nostamaan vähintään peukaloa sille, mitä planetarkki haluaa tehdä.
>Mutta täytyy sanoa, että minua vähän yllättää tämä Tapanin julistuksen
>varmuus, että vihreät ovat NATO-yhteensopivuuden ja sen laajentamisen
>puolesta. Siis en mä sitä, että tuollainen linja välttämättä huonokaan
>olisi, mutta ennakkoluulotonta linjaa se kyllä osaltaan osoittaa, varsinkin
>jos linjalla on ns. virallinen hyväksyntä.
Tämä on kinkkinen kysymys ja tärkeä osa keskustelua. Kaluston ja huoltojärjestelmien tekninen yhteensopivuus on tärkeä, mutta yhteensopivuus NATO-maissakin on kaukana täydellisestä. Käsittääkseni myös liittoutumattomien maiden kuten Suomen ja Ruotsin kalustossa pyritään käytännössä NATO-yhteensopivuuteen. On myös muistettava, ettei Jenkit suinkaan jaa parasta tietotaitoaan liittolaistensa kanssa, vaan pitävät suurella rahalla kehittelemänsä systeemit visusti itsellään. Toinen kysymys on esikunta ja johtojärjestelmät, jotta liittoutumattomat maat voisivat olla mukana puolustusyhteistyössä tai puolustusytimessä, Natosta riippumaton ja erillinen EU-esikunta on välttämätön, vaikka kaluston yhteensopivuuteen pyritäänkin. Erilaisia hankalia teknisiä kysymyksiä ja ongelmia syntyy monia, sekä tietenkin joitakin päällekkäisyyksiä, mutta se on hinta joka kannattaa maksaa Euroopan itsenäisyydestä ja uskottavuudesta. Nopean toiminnan joukoilla on käsittääkseni oma, Natosta erillinen esikunta. Kolmas ulottuvuus on Eurooppalaisen aseteollisuuden ja tutkimuksen yhteensovittaminen. Kaikissa näissä kysymyksissä nelikon (Saksa, Ranska, Belgia ja Luxembourg) ehdotukset olivat mielestäni perusteltuja ja kannatettavia.
Tapani:
- YK:n vahvistaminen - Kansainvälisen oikeuden kehittäminen - EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen - EU:n puolustusytimen aloittaminen - Euroopan painostus USA:ta, WTO:ta ja IMF:ää kohtaan - USA:lle uusi demokraattinen vihreiden tukema hallitus
Kaikki kannatettavia tavoitteita, heh. Jätät kuitenkin avoimeksi millaisia konkreettisia askeleita tarvitaan. Mielestäni selkein prioriteetti on määräenemmistömenettely ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka luonnollisesti vaatii tuekseen Natosta ainakin osittain erillistä puolustusyhteistyötä ja keskinäisiä turvatakuita. Tämä ei tapahdu kertaheitolla, mutta Vihreät voisivat hyvin asettaa tämän tavoitteekseen. Puolustusytimen aloittaminen normaalilla yhteisömenettelyllä, eli luodaan jos puolet jäsenvaltioista haluavat mukaan, kuten Suomi on edellyttänyt, on ihan kohtuullinen vaatimus.
USA:ta on paha painostaa, millä lihaksilla ajattelet tämän tapahtuvan? Avointa konfliktia on parempi välttää, ettei ne hullut rupee pommittamaan, sen sijaan USA:n talouden heikentäminen ja alasajo salaisella diplomatialla ja yhteistyöllä on kannatettavaa. Riittää kun lopetetaan sijoittaminen USA:n talouteen, joka tosin tapahtuu nykyään ilman hallitustenkin myötävaikutusta. Miten diplomaattisia Euroopan johtajien diplomaattisten äänenpainojen täytyy olla, on makukysymys ja taktiikkaa, teot ratkaisevat.
IMF:ssä ja Maailmanpankissa tehokas vaikuttaminen solidaarisemman ja vähemmän ideologisen politiikan puolesta edellyttää, että EU puhuu siellä yhdellä äänellä ja EU:n koko taloudellinen mahti on yhden äänen takana. EU:ta täytyy edustaa edustaa komissio ja jäsenvaltioiden on luovuttava kaikesta vaikutusvallastaan komission hyväksi. Jotta tämä mahdollistuisi, määräenemmistömenettely myös ulkopolitiikassa taitaa olla välttämätön ennakkoehto. Yksi EU:n ääni turvallisuusneuvostossa on kaukaisempi tavoite, mutta toivottava sekin. Myös EU:n oppipoikien kuten Mercosurin, Andien järjestön, Gaftan jne., yleensä ottaen maanosien laajuisten liittoutumien tukeminen ja kehittäminen paitsi taloudellisten myös poliittisten liittojen suuntaan EU:n mallin mukaan on politiikkaa, jota komissio noudattaa, ja jota Vihreitten tulisi kannattaa historiallisena trendinä, joka suotuisissa oloissa toivottavasti johtaa YK:n vahvistumiseen ja jonkinmuotoiseen maailmanhallitukseen.
Niin, olisihan se myös hienoa, jos Dean valitsisi varapresidenttiehdokkaakseen Naderin, mutta tämä menee puhtaan toiveajattelun puolelle. USA:n keskusteluryhmien perusteella vaikuttaa kuitenkin, että realistisista haastajista Dean on se, joka parhaiten pystyy kokoamaan ja innostamaan ääniä myös jenkkivihreiltä.
Kyllä Vihreissä käydään ainakin avointa ja rehellistä keskustelua, mutta tähän astisisa julkisuudessa esitettyjä nimivihreitten kannanottoja en osaa pitää kamalan fiksuina ja analyyttisinä ja kaukonäköisinä, siksi halusin vähän provosoida keskustelua. Cohn-Bendit on mielestäni oikeilla linjoilla, ja toivon, että suomen Vihreät päätyvät samoille linjoille. Pohjoismaisista tai skandinaavisista vihreistä on paha puhua yhtenäisenä liikkeenä, kyllä Ruotsin ja Norjan ja Tanskan EU-vastaiset vihreät ovat kaukana täkäläisistä näkemyksistä ja varmaankin osaksi siksi varsin marginaalisia puolueita verrattuna Suomen Vihreisiin.