Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyrantaMIUKUsmy.fi)
Päiväys: 22.05.2003 9:04
Tervehdys!
S. Vesterinenkö se oli kun kirjoitti, että
> > Mielestäni selkein prioriteetti on
> > määräenemmistömenettely ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka
> > luonnollisesti vaatii tuekseen Natosta ainakin osittain erillistä
> > puolustusyhteistyötä ja keskinäisiä turvatakuita. Tämä ei tapahdu
> > kertaheitolla, mutta Vihreät voisivat hyvin asettaa tämän
> > tavoitteekseen.
Mielestäni yksioikoinen valinta, että kaikkialle - vaikka vaan kaikkialle puolustuspolitiikkaankin - lisää määräenemmistöpäätöksiä tai sitten ei, on vaarallinen. Ellei sitten kyse ole siitä, että määräenemmistö voi vaihdella. Tavallisestihan ajatellaan, että yksinkertainen enemmistö tarkoittaa yli puolta jollakin tapaa (millähän?) määräytyvästä äänivallasta, kun taas määräenemmistö on enemmän. Esimerkiksi erinäisissä Suomen eduskunnassa tehtävissä päätöksissä se on kaksi kolmasosaa tai viisi kuudesosaa.
> Joka tapauksessa puolustusytimen kehitys helpottaa
> tällaisten ongelmien ratkaisua: ei vaadita kaikkien
> laajentuneen EU:n jäsenten yksimielisyyttä, jotta
> toimiin voitaisiin tarttua.
Olli Kivinen näytti Hesarissa olevan sitä mieltä, että unionissa on vain yksi ydin, nimittäin se, missä kaikki ovat mukana. Mitähän sitä tähänkin osaisi ajatella. On siinä minusta jotakin järkeä, vaikka ei ehkä riittävästi...
Hän myös oli sitä mieltä, että Suomen on ehdottomasti oltava siellä, missä päätetään unionin Venäjä-suhteista. Tästä onkin helppo olla samaa mieltä.
> > USA:ta on paha painostaa, millä lihaksilla ajattelet tämän
> tapahtuvan?
Minusta Yhdysvaltoja on onnistuttu painostamaan esimerkiksi Irak-kriisin kuluessa monin eri tavoin. Siis nimenomaan onnistuttu. Mutta sellainen painostus, että luovutaan kaikesta oleellisesta omassa linjassa, ei taida onnistua minkään maan suhteen.
Tosiasiassa maailmassa on muitakin lihaksia kuin asevoima. Jokainen hallitsija, joka ei ole ottanut tätä huomioon, on joutunut oppimaan sen kantapään kautta. Pelkillä aseilla saavutetaan vain väliaikaisia voittoja. Lisäksi hämmästyttävän usein toteutuu se raamatullinen viisaus, että joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Lisäksi Tapani kirjoitti, että
> Mikään hegemonia kansainvälisessä järjestelmässä ei ole
> ollut ikuinen, ja USA:n yksinomainen globaali hegemonia
> on uudenlainen poikkeus maailmanhistoriassa. Se tulee
> ennemmin tai myöhemmin korvautumaan uudella hegemonisella
> kuviolla, ja selkeät esiin nousevat hegemonit ovat
> Kiina (ja Intia). Euroopan pitää päättää, haluammeko
> me olla mukana kamppailussa hegemoniasta.
Minä luulen, että tämä tulee tapahtumaan sitä kautta, että Yhdysvaltain taloudellinen potentiaali heikkenee, koska ne ovat ylivoimaharhansa kuvitelmissa. Esimerkki: Yhdysvaltain ja Japanin autokaupan tase on runsaasti Japanille voitollinen ja suuri huoli Yhdysvaltain kauppapoliitikoille. Japanilaiset ovat vastanneet tähän, että kannattaiskos ryhtyä kauppaamaan Japaniin sellaisia autoja, joissa ratti on oikealla, menisivät paremmin kaupaksi vasemmanpuoleisen liikenteen Japanissa.
> Paras mahdollinen tulos olisi monenkeskinen maailma,
> jossa hegemonia olisi jaettu.
Tämä tuskin kuitenkaan toteutuu vain päättämällä asiasta, vaan pitämällä huoli siitä, että eri maanosat tai mitä ne nyt olisivatkaan, ovat taloudellisessa mielessä mieluummin tasa- kuin erivahvoja. Minusta juuri talous on tässä pitkällä aikavälillä ratkaiseva asia.
> Jos tämä kuulostaa utooppiselta, totean vain, että
> nykyinen global governance on tämän alkeismuoto ja
> Euroopan unioni näyttää, miltä seuraava askel
> voisi näyttää.
Tämänhän me tiedämme vasta jälkikäteen.
Hannes Mäntyranta