Kirjoittajan mukaan: S. Vesterinen (svesteriMIUKUcompulink.gr)
Päiväys: 24.05.2003 22:01
>Zitat von "S. Vesterinen" <svesteriMIUKUcompulink.gr>
Vielen Danke! Schiller, Goethe und Kant überalles!
Tapani:
>Luettelohan on erinomainen noin vain hihasta heitetyksi,
>ja se antaa kokonaiskuvan, mihin suuntaan haluaisimme
>edetä. Yksityiskohdista voidaan sitten keskustella
>loputtomiin.
Näihin yksityiskohtiin yritin ohjata keskustelua, pitkän tähtäimen ongelmista näyttää vallitsevan kohtuullinen yksimielisyys mutta sitä ennen on otettava jokunen askel, eikä tanssikuvioista näytä olevan selvyyttä vielä edes Vihreitten sisäisessä keskustelussa, esim. NATO:n roolista yleisemmin ja erityisesti Suomen osalta. Mikä mahtaa olla oma kantasi tanssikuvioiden osalta, vai pihtailetko tarkoituksella?
>Britannia joka tapauksessa torpedoi yhteisen
>puolustuksen, Suomen ei pidä profiloitua ilonpilaajana.
>Puolustusydin on jo aloittanut, asia ei riipu
>ollenkaan Suomesta eikä Suomen jarruvaunua siinä
>junassa tarvita.
Puolustusydintä EI ole luotu, nelikon kokous (+Kreikka takapiruna) jäi
varsin vesittyneeksi, eikä sillä ole mitään virallista asemaa EU:ssa. Blair
tietenkin tekee parhaansa myyräntyössä, ja varmasti onnistuu torpedoimaan
määräenemmistömenettelyn ulkopolitiikassa, mutta tärkeä ja realistinen
kompromissi on uudessa perussopimuksessa/perustuslaissa EU:n tiiviimmän
puolustusyhteistyön luominen sitä haluaville, jos puolet jäsenmaista sitä
haluaa. Suomi ei tässä toimisi jarruvaununa vaan käsittääkseni olisi
tällaiseen järjestelyyn ihan valmis.
Onkohan Suomessa vielä yksikään puolue asettunut yhteisen puolustuksen ja
YUT:n kannalle? Uusimman (Irakin sodan jälkeisen) Eurobarometrin
kyselytutkimuksen tulokset olivat hyvin mielenkiintoisia, valtaisa
enemmistö (n 70%) eurooppalaisista (sekä vanhat 15 että uudet 10) haluaa
yhteistä puolustusta sekä yhteistä turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa. Jopa
britit olivat suunnilleen fifty-fifty. Hallitukset ja puolueet tulevat
pahasti jälkijunassa...
>En jaksa kommentoida kaikkea. Esitän sen, mikä on mielestäni
>tärkeintä tilanteessa, jossa pyritään MULTILATERAALISEEN
>maailmaan MONOLATERAALISEN kannalta
Olen pyöritellyt ajatusta YK:n yhteyteen perustettavasta maailmanparlamentista. Nykyteknologian aikakaudella ei tarvita yhdessä paikassa toimivaa parlamenttia, vaan nettiäänestäminen riittää hyvin. Lisäksi pidän hyvänä demokraattisena menettelynä edustajien arpomista väestöluetteloista, niinkuin vanhassa kunnon Ateenassa tehtiin, suhteellisen lyhyeksi aikaa ja riittävän monilukuisena, vaikkapa 10 000 puoleksi vuodeksi (eli 2500 kiinalaista jne.). Parlamentti korvaisi veto-oikeuden, neuvottelut ja esitykset parlamenti hyväksyttäväksi hoitaisi uudistettu turvallisuusneuvosto ilman pysyvien jäsenten veto-oikeutta ja sekä yleiskokous.
Esitin jo toimenpideOHJELMAN:
- YK:n vahvistaminen - Kansainvälisen oikeuden kehittäminen - EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen - EU:n puolustusytimen aloittaminen - Euroopan painostus USA:ta, WTO:ta ja IMF:ää kohtaan - USA:lle uusi demokraattinen vihreiden tukema hallitusTähän voidaan lisätä Kiinan, Venäjän, Intian, EU:n ja myös islamilaisen maailman yhteistyö USA:n hegemonia-aseman jos ei murentamiseksi niin kahlitsemiseksi monenkeskisin pakottein.
Pakottein? OPEC mukaan niin pakotteissa löytyy, tällä hetkellä on vain niin, että USA on se, joka pystyy sulkemaan öljyhanat ja -tankkerit Euroopalta ja Kiinalta ja Japanilta.
>Mikään hegemonia kansainvälisessä järjestelmässä ei ole
>ollut ikuinen, ja USA:n yksinomainen globaali hegemonia
>on uudenlainen poikkeus maailmanhistoriassa. Se tulee
>ennemmin tai myöhemmin korvautumaan uudella hegemonisella
>kuviolla, ja selkeät esiin nousevat hegemonit ovat
>Kiina (ja Intia). Euroopan pitää päättää, haluammeko
>me olla mukana kamppailussa hegemoniasta.
>Paras mahdollinen tulos olisi monenkeskinen maailma,
>jossa hegemonia olisi jaettu. Globaalin sosiaalisen
>demokratian projekti (jota monet voimat voisivat
>periaatteessa kannattaa) voisi tällaisessa tilanteessa
>luoda perustukset ns. globaalille federalismille
>(Heidi Hautala), jossa suvereenisuus on jaettu
>eri tahoille ja jossa suurvaltoja ympäröivät erilaiset
>niitä rajoittavat sitoumusten kehät.
USA:n globaali hegemonia ei ole mikään poikkeus, verrattuna esim. Rooman valtakuntaan ero on lähinnä se, että oikumene (tunnettu maailma) on kasvanut käsittämään koko maapallon. USA:n hegemonia on oikeastaan suoraa jatkoa Britti-imperiumille, päävasuunkantaja on vain vaihtunut vanhaksi siirtomaaksi. Kun maailman taloudellinen epätasapaino suorittaa väistämättämän korjausliikkeen, jonka alkua dollarin putoaminen on, ja USA:n elintaso ja taloudelliset voimavarat romahtavat (ja myös Euroopan ym. siinä sivussa), USA:n hegemonia päättyy. Kannatan luonnollisesti yhden tai useamman kilpailevan navan tilalle juuri globaalia federalismia, siis EU:n vanhalta "esi-imperialistiselta" USA:lta osaksi perimiä ihanteita kansainvalisen lain ja oikeuden ja sopimusten hallinnasta yli kansallisvaltioiden. Hegemoniaan pyrkivien kilpailevian kansallisvaltioiden kilpailusta Euroopalla on vuosituhantinen perintö, joka huipentui kahteen maailmansotaan, ja toivon todellakin, että esim. Villepin tarkoitti mitä turvallisuusneuvoston puheessaan sanoi, että Eurooppa on oppinut historiastaan eikä halua toistaa sitä. Muistaakseni puhuinkin tästä jo aikaisemmin, ja toivoa herättävä askel tähän suuntaan on EU:n mallin ja esimerkin leviäminen muihin maanosiin, maanosan laajuisten taloudellisten ja poliittisten liittoutumien synty ja kehittyminen, joka jatkuvana prosessina mielestäni jatkuvana prosessina toimii tehokkaasti myös globaalin federalismin ja maailman hallinnon puolesta. Eurooppalaisten puolueiden ja kansalaisliikkeiden historiallinen tehtävä on kehittää EU:ta niin, että se tosiaan kelpaa esimerkiksi (ja osaa myös oppia muilta), eikä ole vain yksi globaali paleokapitalistinen riistäjämahti muiden joukossa. Komissio tukee tätä kehitystä käytännössä jo nyt taloudellisesti sekä asiantuntija-avulla, ja olisi tietenkin suotavaa, että esim. Vihreät tekisivät tietoisen valinnan tämän politiikan tukemiseksi.
"Edistyksellisten" voimien sisällä, kuten Vihreissä ja keskustasossuista oikealla olevissa vasemmistolaisissa on paljon EU- ym. yhdentymisvastaisuutta, ihmisiä, jotka uskovat, että oikea tapa vastata nykyiseen ryöstökapitalismin ehdoilla tapahtuvaan globaliaatioon, on palaaminen kansallisvaltioon, protektionismiin jne, sen sijaan, että pidettäisiin esim. EU:ta mahdollisuutena toteuttaa toisenlaista, sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja solidaarisempaa globalisaatiota, jolloin väistämättä tarvitaan federalistisempaa EU:ta, joka pystyy päättämään myös verotuksesta ja hyvinvointipalvelujen vähimmäistasoista sekä myös ajamaan näitä näkemyksiä kansainvälisellä tasolla. Esko Seppäsen kaltaiset nationalistisosialistit eivät saa minulta mitään ymmärrystä.