Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyrantaMIUKUsmy.fi)
Päiväys: 26.05.2003 9:25
Tervehdys taas!
Hannu kirjoitti, että
> Toivoisin että voisimme lopulta yksiselitteisesti ratkaista kiistamme
> uudistamiskulujen kannattavuudesta.
Minä en usko, että tätä kiistaa voi ratkaista. Kannattavuus ei koskaan ole yksiselitteinen asia. Läntisessä maailmassa on esimerkiksi menossa yritysten tilinpäätösmääräyksiin liittyvä uudistus, joka muuttaa sitä, miten kannattavuus pitää ýrityksissä laskea. Ja esimerkiksi Neuvostoliitossa, missä kaikesta oli pulaa, yritykset laskivat varastot tilinpäätöksissä pluspuolelle, kun ne meillä runsaudenpulayhteiskunnassa lasketaan miinuspuolelle.
Eli myös kannattavuuden laskemisessa on paljon sellaista, minkä laskutapa riippuu siitä, mitä haluaa arvostaa. Joskus on kysymys siitä, miten suhtautuu laskelmien peruslähtökohtiin, toisinaan taas laskutapa valitaan siten, että saadaan halutut tulokset. Esimerkiksi ulkoisten kustannusten ja hyötyjen sekä aineettomien arvojen arvottaminen ovat asioita, joiden laskemisesta ei ole mitään yksimielisyyttä. Ja suurin piirtein kaikki ylläoleva liittyy myös kysymykseen metsänhoidon kannattavuuden arvioimisesta ja likimain kaikki myös nyt käsillä olevaan kiistaan.
> (Sivumennen sanoen ihmettelen mistä
> 70 vuoden
> kiertoaika putkahti Reijolle sillä kaiketi tähän asti on
> puhuttu 80 vuoden
> kiertoajasta eli summa nousisi vielä tästä.)
Se saattoi tulla minultakin. Selitin jo viime viikolla Pekka Raukolle, että kiertoaikaa ei päätetä etukäteen kalenterista, vaan se toteutuu. Hakkuu tehdään silloin kun metsän arvioidaan olevan hakkuukypsä. Eri kasvupaikoilla tähän kuluu eripituinen aika. Jos siis kiertoajaksi sanotaan vain yksi määrä vuosia, se on aina keskiarvo siitä, mikä todella on toteutunut.
> Kertyykö tätä korkoa enemmän kuin kaverilla joka pani
> uudistamiskulun pankkiin?
Minusta on päivänselvää, että moni muu sijoitusvaihtoehto on parempi kuin metsänhoito. Kuten olen sanonut, metsä on metsästä elävän maan infrastruktuuria, eikä siltä voi edellyttää vastaavaa kannattavuutta kuin puhtaasti liiketaloudelliselta toiminnalta. Minusta Hannun tapa laskea kannattavuus edustaa puhdasta uusliberalismia, kun taas tavalliset suomalaiset metsänomistajat näkevät metsällään paljon muitakin arvoja kuin vain puhtaan taloudellisen tuoton.
> Todettakoon vielä kuitenkin että luontaisessa uudistamisessa
> puusto syntyy
> satojen tuhansien sirkkatainten eloonjäämistaistelun kautta
> eli paikka,
> maaperä ja ilmasto valikoivat siihen menestyvimmät.
> Taimitarhalla kaikista
> siemenistä kasvatetaan puu eli luonnon valintaa ei ole. Kylvön osalta
> tilanne ei ole niin huono, mutta ongelmana on se, että siemen
> on yleensä
> satojen kilometrienkin päästä kerättyä eli menetetään evoluution luoma
> geneettinen säätö.
Myös viljellyssä metsässä on luontaista kilpailua. En ymmärrä, kuinka luontaisesti metsässä syntyvät siemenet voisivat olla niin "viisaita", että osaisivat välttää viljelytaimikon. Ja taimikonhoidossa ja harvennuksessa taas ei koskaan valita puita niiden syntytavan mukaan - eihän sitä useimmiten edes voi tietää - vaan sen mukaan, miten niiden voidaan arvioida pärjäävän.
Hannes