Kirjoittajan mukaan: Matti Liimatainen (matti.liimatainen_miUku_nordic.greenpeace.org)
Päiväys: 16.02.2006 14:26
Hei vaan,
sanomalehdissä esitellyn Metlan uuden tutkimuksen mukaan lupon määrä Inarissa on lisääntynyt. Asiasta kuulin Lapin Kansan toimittajalta, joka esitteli asian sävyyn: uuden tutkimuksen mukaan luppo on lisääntynyt hakkuista huolimatta.
Tähän tietenkin kommenttini oli että ”käsittämättömältä kuulostaa”. Sen verran painokkaasti niin tutkimus kuin porotalouden edustajat vuosikymmenten kokemuksellaan ovat jo pitkään tuoneet esiin että luppometsien hakkaaminen on todellinen ongelma poroelinkeinolle. Sama asia on jokaisen luonnossaliikkujan havaittavissa Lapissa: hakkuualueilla ja nuorissa metsissä ei ole luppoa.
Tähän uuteen tutkimukseen ja sen menetelmiin en ole vielä perehtynyt, mutta on selvää ettei asiasta voi sellaisia johtopäätöksiä tehdä kuin Metsänhakkuuyhdistyksen propagandisti Mäntyranta sekä Matti Ylipiessa ovat tällä listalla tehneet.
Inarin metsäkiistaa (joka tosiassa on laajempi kuin Inarin kiista, koska metsien hakkuiden ja porotalouden väillä on ongelmia muuallakin kuin Inarissa) on pyritty metsätalouden puolelta jatkuvasti mitätöimään vähättelemällä talviravintona tärkeän lupon merkitystä. Yhteistä tälle vähättelylle on se, että poromiesten ja poroelinkeinon vuosisatojen kokemukseen perustuvaa tietotaitoa ja heidän nykytilanteesta ilmaisemaansa hätää ei oteta koskaan huomioon. Metsätalouden propagandistit ohittavat aina sen ja pyrkivät etsimään ”virheitä” Greenpeacen sanomisista.
Esimerkiksi metsien hakkuiden puolesta maksua vastaan työskentelevän Hannes Mäntyrannan väkevä todistelu luppokilojen määristä ja lupon merkityksettömyydestä poronhoidolle on surkeaa luettavaa. Jos Mäntyrannan propagandaa uskoisi, tulisi todeta että kymmenet paliskunnat ovatkin jo vuosia olleet aivan väärässä kertoessaan hakkaamattomien metsien olevan elintärkeitä elinkeinonsa harjoittamiselle.
Tämä on tosin kuvaavaa metsäkiistalle. Kaikki muut ovat poronhoidon ja laidunten asiantuntijoita paitsi poromiehet itse.
Tutkimuksen osoittama kiistaton tosiasia on edelleen se, että luppometsien hakkuut heikentävät porotalouden toimintaedellytyksiä ja lisäävät sen kustannuksia. Luppo kasvaa pääosin vanhoissa metsissä. Vanhojen metsien hakkuut hävittävät luonnonlaitumina kriittiseen kevätttalven aikaan toimivia luppoalueita.
Todennäköisesti Metlan uusi tutkimus on tehty koealatutkimuksena vanhoissa metsissä, ja lupon lisääntynyt määrä koealoilla johtuu ilmansaasteiden vähenemisestä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin porotalouden käytettävissä olevan lupon määrä. Hakkuuaukealla tai nuorissa metsissä luppoa on minimaalisen vähän.
Inarissa ei myöskään auta esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitealle valittaneiden Nellimin poromiesten tilannetta yhtään se, jos toisen paliskunnan alueella toisella puolella Inaria kansallispuistossa lupon määrä olisikin lisääntynyt. Inarin kiistasta puhuttaessa on syytä tietää, että suojelualueet ja talousmetsät eivät ole jakautuneet lainkaan tasan paliskuntien alueille, ja sen vuoksi prosenttien, hehtaarien ja lisääntyneiden tai vähentyneiden luppojen vertailu koko Ylä-Lapin aluetta koskien ei anna todellista kuvaa ongelmista siellä.
Porotalouden edustajien mukaan luppometsien hakkuut ovat todellinen ongelma. Tätä ovat tuoneet esille niin Inarin kuin Itä- ja Länsi-Lapin paliskunnat. Eikä luppometsien häviäminen ole ainoa hakkuiden aiheuttama ongelma. Myös maajäkälän laidunnus vaikeutuu hakkuiden seurauksena, kun hakkuutähteet peittävät maan ja haittaavat niin jäkälän laidunnusta kuin kasvua.
Suosittelen tutustumista esimerkiksi seuraaviin:
http://www.metla.fi/tapahtumat/2005/yla-lapin-metsat-saariselka/helle-22-02-2005.htm
-Vapaasti laiduntava poronhoito ja muu maankäyttö
http://weblog.greenpeace.org/metsa/archives/Kansallismuseoseminaari260105HM.pdf
-Lapin paliskunnan lupolaidunten inventointi:
http://www.peurakaira.fi/luppoa_etsimassa_lplk.pdf
Kemin-Sompion paliskunnan vetoomus hakkuiden vähentämiseksi alueellaan: http://www.greenpeace.org/raw/content/finland/fi/dokumentit/kemin-sompion-vaatimus.pdf
-Helle, Timo (1995) Reindeer husbandry and hunting. Teoksessa Marjatta
Hytönen (ed.), Multiple-use Forestry in the Nordic Countries. Finnish
Forest Research Institute.
-Kumpula, J. (2001). Productivity of the semi-domesticated reindeer
(Rangifer T. tarandus L.) stock and carrying capacity of pastures in
Finland during 1960-1990’s. Acta Universitatis Ouluensis. A Scientiae
Rerum Naturalium 375. Oulun yliopisto.
-Kumpula, J. (2003) Metsänkäsittelyn vaikutukset porolaitumiin. Kala- ja
riistaraportteja nro 286. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.
http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/raportti286.pdf?sid=2dee2ca8c582662f7050cbfa72fa50c6
terveisin
terv Matti Liimatainen
http://weblog.greenpeace.org/metsa