Kirjoittajan mukaan: Matti Liimatainen (matti.liimatainen_miUku_nordic.greenpeace.org)
Päiväys: 16.02.2006 19:09
Hannes Mäntyranta meni viimeisessä viestissään merkilliselle
minä-minä-minä -jankkaamislinjalle puhuessaan asumisestaan
poronhoitoalueella ja kenenkin missä viettämistä vuosista.
> Ja mitä tulee Liimataisen mainitsemiin kymmeniin paliskuntiin ja lukuisiin vuosiin, niin on toki päivänselvää, että hänen omakohtaiset kokemuksensa poronhoitajista ovat jo hänen vaatimattoman ikänsäkin johdosta pienemmät kuin minun. Minä olen sentään syntynyt ja kasvanut poronhoitoalueella ja ollut mukana jopa poroerotuksissa, siis töissä.
Koska haluan välttää myötähäpeää jota Mäntyrannan minäminä-minä-sanoin-minä-sanoin-minä-sitä-tätä-jankkaamisesta aina silloin seuraa jos kirjoitan omia lausuntojani, lienee paras siteerata vain suoraan muutamia niistä paliskuntia joissa hän ei liene kasvanut ja työskennellyt.
Muddusjärven, Muotkatunturin, Paatsjoen ja Hammastunturin paliskunnat sekä Nellimin tokkakunta: (http://www.inarinpaliskunnat.org/hakkuut.html)
"Mikään ei kuitenkaan korvaa luonnontilaisia metsiä kriittisinä lopputalven laitumina. Tällaiset laidunalueet ovat metsätalouden seurauksena käyneet paliskuntiemme alueella niin vähiin, että kaikkia hakkuita ja teitä jäljellä olevissa vanhoissa metsissä ja muissa poronhoidolle tärkeissä metsissä on mielestämme pidettävä merkittävänä haittana poronhoidolle ja siksi niitä ei tulisi valtion hallinnassa olevilla mailla enää sallia.
Paliskunnissamme on useita nuoria poronhoitajia, jotka haluavat jäädä asumaan kotiseudulleen syrjäisimpiin kyliin ja harjoittaa kulttuuriimme olennaisesti kuuluvaa poronhoitoa. Poronhoidon korkeat kustannukset (moottoriajoneuvot ja niiden polttoaine, nykyinen ruokinnan määrä jne.) ja alhaiset tulot ovat jo nyt vaikea haaste nuorille elinkeinon harjoittajille. Talvilaidunten menetys vielä nykyisestä tarkoittaisi mitä todennäköisimmin niin suuria lisäkustannuksia ja yhä alenevia tuloja leikattujen porolukujen muodossa, että poronhoidon harjoittamisesta nykymuotoisena tulisi mahdotonta. Ylipäätään poronhoito työllistää suoraan ja välillisesti merkittävän osan työvoimasta alueellamme."
> Jos hakkaamattomat metsät olisivat ELINtärkeitä poroelinkeinolle, sen olisi toki pitänyt hävitä jo aikaa sitten tästä maasta, mutta niin vain sitä harjoitetaan Kainuuta myöten.
Näin Suomen metsänhakkuuyhdistys Helsingistä käsin. Näin puolestaan Inarin paliskunnat:
"...talvilaitumemme ovat huonontuneet jatkuvasti. Parhaat jäkälämaat hakattiin monin paikoin jo vuosikymmeniä sitten. Olemme joutuneet käyttämään paljon aikaa ja polttoainetta saadaksemme porot sopeutumaan muutoksiin laidunkierrossa. Jokainen uusi hakkuu on tiennyt poronhoidon uudelleen järjestämistä, lisääntyneitä työtunteja ja polttoainekustannuksia sekä lisääntynyttä ruokintaa. Porolukujamme on leikattu kahdesti heikentyneen talvilaiduntilanteen takia, ensin vuonna 1997 ja sitten vuonna 2000. Se ei kuitenkaan ole lopettanut talvilaidunten hakkuita valtionmailla, vaan laitumet vähenevät yhä edelleen. Nyt olemme tilanteessa, jossa viimeiset jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ovat meille elintärkeitä."
Viimeisintä sanaa ei tarvinne Mäntyrannan tapaan isolla kirjoittaa?
Mäntyrannan kommenteissa kuvastuu se perusteellinen tietämättömyys, jolla poroelinkeinoa valitettavan usein käsitellään Suomessa. Poronhoitotavat ja olosuhteet ovat aivan erilaisia poronhoitoalueen eri osissa. Tässäkin on hyvä siteerata Inarin paliskuntia:
"Poronhoitoalue yltää Oulun liepeiltä Nuorgamiin ja Kainuusta Kilpisjärvelle. Poronhoitotavat vaihtelevat yhtä paljon kuin alueen luonnonolot, muu ympäristö ja kulttuuritkin. Etelässä on paljon pinta-alaltaan pieniä paliskuntia, joissa on vain muutamia ammattimaisia poromiehiä. Pohjoisessa paliskunnat ovat suuria ja poroja on enemmän. Väestöstä suurempi osa on poronomistajia kuin etelässä. Pohjoisessa poronhoito on useammin myös naisten ja kokonaisten perheiden elinkeino kuin etelässä. Poronhoidolla on pohjoisessa suurempi aluetaloudellinen merkitys kuin etelässä.
Näkyvin ero etelän ja pohjoisen poronhoidossa on porojen laiduntaminen. Etelässä porot usein otetaan suoraan syksyn erotuksista koko talveksi yksityisiin tarhoihin täysruokintaan. Pohjoisessa monin paikoin porot eivät missään elämänsä vaiheessa ole aitauksissa pitempään kuin vuosittain ehkä kaksi päivää kerrallaan erotuksessa. On tokkakuntia ja kokonaisia paliskuntia, joiden ei erotuspäiviä lukuunottamatta tarvitse ollenkaan ruokkia poroja, vaan kaikki porojen tarvitsema ravinto on saatavissa luonnonlaitumilta."
terv. Matti Liimatainen
http://weblog.greenpeace.org/metsa