Kirjoittajan mukaan: Mikko Niskasaari (mikko.niskasaari_miUku_kolumbus.fi)
Päiväys: 30.03.2005 22:59
Matti Liimatainen kritisoi Hannes
Mäntyrantaa vilpillisyydestä:
>Tosiasiat eivät kelpaa Suomen metsäyhdistyksen viestinnän
>suunnittelijalle. Hänen viestintänsä perustuu höpölle. Tämä on hyvä
>muistaa kun lukee tämän valehtelijan mukamas journalistisin perustein
>kirjoittelemia artikkeleita.
Ymmärrän hyvin Liimataisen mielipiteen,
jotta Mäntyranta valehtee. Sen sijaa panen
jyrkän vastalauseen sille, että tämä tapahtuisi
"journalistisin perustein", edes
mukamas.
Mäntyranta on lobbari, hänen työnään on tyrkyttää maksajansa propagandaa tiedotusvälineille täysin riippumatta siitä, onko se totta vai täysin tuulesta temmattua. Tällä touhulla ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa.
Journalismin perusperiaatteisiin kuuluu pyrkimys esittää asiat todenmukaisesti. Jokainen tietää, ettei se aina onnistu - ja että tätä vastaan rikotaan jopa tahallaan. Silti se on journalismin perustavoite. Lobbarin tavoite on aivan toinen.
Sekaannusta Mäntyrannan roolista saattaa aiheuttaa
se, että hän todella yrittää toisinaan naamioitua
journalismin viitan alle. Esimerkki.
V. 2002 Helsingin Sanomat tekaisi uutisankan
Greenpeacen tavoitteesta lopettaa metsätalous
Pohjois-Suomesta. Tästä syntyi suuri mediakohu,
johon lobbari Mäntyranta ilolla osallistui.
Taloussanomiin kirjoittamassaan kolumnissa hän
valehteli Greenpeacen vaativan (muistinvaraisesti)
500 000 ha:n rauhoittamista Lapissa.
Kolumnin alla Mäntyrannan ilmoitettiin olevan
"Vihreän Langan entinen päätoimittaja".
Näin lobbarille annettiin journalistin sädekehä. Lisäksi tämä fanaattinen luonnonsuojelun vastustaja maalasi itsensä mukamas vihreäksi.
Mikko Niskasaari