Kirjoittajan mukaan: Matti Pekkarinen (matti.pekkarinen_MiukU_ysao.fi)
Päiväys: 15.04.2004 10:43
Raukko kirjoitti: " Joten huuhtoutuminen on sitä suurempaa, mitä
suurempi fosforin konsentraatio
maaperässä on, ja tehoviljely on rikastanut maahan huomattavat
fosforivarannot, koska niistä riittää luomuviljelijälle jopa
vuosikymmeniksi."
-
EI, VAAN suurin vaihtelu on eroosion määrässä. Ja sitä pitäisi
mielestäni tarkastella saatua satokiloa kohden!
-
-
Pekka: " Aivan kuten eräs tehoviljelyn apostoli kotisivullaan kirjoittaa
"Mitä suuremmat sadot, sitä enemmän kasvinjätettä... enemmän humusta.".
Unohti tosin mainita, että sitä suuremmat ovat myös orgaanisista
lähteistä peräisin olevat ravinnehuuhtoumat, aivan kuten tuossa
ylempänä itse todistaa. "
-
PEKKA RAAPII POIKKEUKSELLISESTI TOTUUTTA IHAN LÄHELTÄ. totta on, että
hehtaaria kohden on humusrikkaan maan sekä CO2- päästö että
typpihuuhtoumakin usein suurempi. Typpihuuhtouma etenkin silloin, jos
maa on viljelemättä, jolloin ei ole kasvustoa sitä vapautuvaa typpeä
ottamassa. Niinpä avokesantoja tulee välttää, ja pitäisi viljellä
myöhäisiä viljoja tai monivuotisia kasveja. Kaikista
kasvutekijöistä pitäisi huolehtia, sekä tautien torjunnasta. Tällöin
sato ottaa saatavilla olevan typen tarkoin.
Korkea humuspitoisuus on ympäristölle kuitenkin eduksi siinä, että
sellainen maa ei herkästi erodoidu (eikä siten aiheuta fosforipäästöjä).
Matti