Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_MiukU_smy.fi)
Päiväys: 21.04.2004 12:52
Tervehdys!
Nyt kun ehdin, niin puutunpa tähän metsien hiilivarastoasiaan.
Ensiksi, Suomessa ei ole puuta "enemmän kuin koskaan", ellei perään lisää sanoja "sinä aikana, kun tästä jotakin tiedetään", jolloin väite on lähes oikea.
Tämän asian historiaa tunnetaan vuoteen 1800, jolloin maassa oli puuta 1900-2250 miljoonaa kuutiometriä. Vaihteluväli tulee siitä, että määrä on arvioitu historintutkimuksen menetelmin. Nyt puuta on hiukan yli 2000 miljoonaa kuutiometriä.
Mutta tätäkin kiintoisampaa on, että 1800-luvulla metsien puumäärä väheni dramaattisesti aina alle 1500 miljoonaan kuutiometrin kaskenpolton, tervantuotannon ja muutaman muunkin syyn takia. 1800-luvun lopun sahateollisuus olisi pahentanut tilannetta, koska sen puunhankinta perustui suurimpien puiden poimintahakkuisiin, olisi pahentanut, ellei olisi ryhdytty ottamaan käyttöön nykyaikaisia metsänhoidon menetelmiä, ennen muuta jaksollista metsän kasvatusta, jossa kiertoaika päättyy päätehakkuuseen.
Metsien puumäärä kääntyikin heti kasvuun ja on kasvanut niistä puoliin kaiken aikaa - paitsi vuonna 1945 se putosi lähelle vuosisadan alun tasoa kun Neuvostoliitto katsoi tarvitsevansa merkittävän osan tuottavimmista metsistämme.
Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen metsien puumäärä, samoin kuin järeän puun ja metsätalousmielessä yli-ikäisten metsien määrä on kasvanut selvästi, mutta vieläkin mielenkiintoisempaa on, että samalla kun puumäärä on kasvanut toisen maailmansodan jälkeisesta runsaasta 1500 miljoonasta nykyiseen runsaaseen 2000 miljoonaan mottiin, metsistä on viety pois puuta teollisuuden käyttöön 2700 miljoonaa mottia. Tämä jos mikä osoittaa, että metsien käyttö ei ainakaan tässä maassa ole toistaiseksi ollut ristiriidassa metsien hiilivaraston (= puumäärän) kasvattamisen kanssa.
Tässä yhteydessä on tietenkin huomautettava, että kaikki metsien hiili ei ole puissa. Mutta suurta virhettä ei tee, jos sanoo, että aluskasvillisuuden ja maaperän hiili seuraa karkeasti ottaen puuston hiilimäärää. Ja suot tietenkin, niissä hiilimäärä on vähentynyt metsätaloudellisten ojitusten takia, mutta on nyt taas pitkän aikaa kasvanut. Toisaalta soiden hiilivarasto on Suomessa aivan valtava verrattuna metsiin.
Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö metsissä olisi ympäristöongelmia.
Kun Hannu Hyvönen kirjoitti, että
> - olimmepa vihreitä tai vaikka punaisia, tarvitsemme paperia
> ja lautaa sekä puutuotteiden vientituloja erinäisiin
> tarkoituksiin. Niinpä metsistä on otettava vuosittain tietty
> määrä puuta. Hiilitasetta ajatellen se kannattaisi ottaa
> niistä metsistä, jotka ovat lopettaneet nettositomisen. Siis
> lopettaneet kasvun. Asialla on tietysti muita puolia
> (ikimetsien eliöstön säilyttäminen ym), mutta asenteen
> luutumista kuvaavaa on, ettei vihreä väki pysty myöntämään
> tätä hiili-näkökohtaa.
> Kuten ei myöskään lannoituksen etua siinä mielessä.
Lannoitus olisi kaikkein kustannustehokkain metsänparannusmuoto, jos tavoitellaan puun kasvua. Sitä ei kuitenkaan juurikaan nykyaikana ympäristösyistä käytetä, eikä ole käytettykään: vain reilu 12 prosenttia maan metsäpinta-alasta on koskaanj saanut lannoitetta niskaansa.
Mielestäni metsien suurin merkitys kasvihuoneilmiön suhteen ei ole käyttämättömyydessä, vaan käytössä. Metsiä pitää suojella talouskäytön ulkopuolelle tietty määrä, mutta mielestäni sitä ei voi tehdä kasvihuoneilmiö-, vaan biodiversiteettisyistä.
Miten metsien käyttö voisi torjua kasvihuoneilmiötä? Tutkimustenkaan nojalla paljon mainostettu hiilivaraston perustaminen metsätuotteisiin ei voi olla kovin merkittävä, mutta osansa silläkin on. Ei niihin missään tapauksessa saa kovin paljoa tavaraa sitoutumaan ja erityisesti paperituotteiden kierrätys palauttaa hiilen ilmakehään aika pian - jälleen esimerkki siitä, miten ympäristöystävällisiksi mielletyt toiminnat lyövät toisiaan korvalle. Kierrättämätön sanomalehtipaperikin sen sijaan säilyy kaatopaikkaoloissa taivasalla jopa kymmenia vuosia niin että tekstit ovat vielä hyvin luettavissa.
Sen sijaan paljon merkittävämpää on puun käyttö korvaamaan energiaintensiivisempiä tuotteita esimerkiksi rakentamisessa. Puu hakkaa energiankäytössään komeasti kaikki kilpailijansa, jotka kaiken lisäksi hyödyntävät liki pelkästään fossiilista energiaa. Myös puun poltto on ratkaisu, jos sillä korvataan fossiilisia polttoaineita, mutta se pitäisi mielestäni järjestää niin, että kaikki mahdollinen puu käytettäisiin ensiksi materiaalina ja vasta viimesijaisesti poltettaisiin. Näinhän tapahtuu paperin uusiokäytössä.
En ole havainnut, että tässä keskustelussa olisi vielä tullut esiin se, että niin sanotun kliimaksivaiheen saavuttanut metsä - vaikka pitääkin talousmetsää enemmän hiiltä sisällään - on hiilitaseeltaan neutraali. Se ei siis sido eikä vapauta hiilta laajassa mittakaavassa, tai siis, mitä sielä puita kaatuu ja lahoaa, saman verran kasvaa uutta tilalle. Hiilivaraston perustaminen metsään tarkoittaa siis sitä, että sen voi tehdä yhdessä metsässä vain yhden kerran, ja jos tämän hiilivaraston ylläpitoon on sitouduttu, se tarkoittaa myös, että sen jälkeen metsälle ei voi tehdä suurin piirtein mitään.
Hiilivaraston perustaminen metsään on siis järkevää, jos haluaa poistaa metsät lopullisesti talouskäytöstä. Onko tämä ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta viisasta politiikkaa, on eri juttu. Minun käsitykseni on, että ihmiskunnan ainoa tie selvitä haasteistaan on uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, ei uusiutumattomien. Siksi puuta on voitava käyttää ja siksi sillä pitää korvata ennen kaikkea muovia ja betonia, mutta ei ehkä niinkään terästä, koska teräksen vahva valtti on täydellinen kierrätettävyys (ja se myös kierrätetään) ja se sopii hyvin yhteen puun kanssa - rautanaulallahan ne puut yhteen naulataan.
Helsingin yliopiston ympäristönsuojelutieteen professori Pekka Kauppi on sanonut, että hiilivaraston perustaminen metsiin ei myöskään edusta kestävän kehityksen politiikkaa eikä kanna vastuutamme tuleville polville, sillä koska sen voi tehdä vain yhden kerran yhdessä metsässä, tulevat polvet eivät voisi sitä keinoa enää käyttää - eivätkä sivumennen voisi tehdä sillä metsällä mitään muutakaan.
Hannes Mäntyranta
(Ja koska sitä pidetään tärkeänä: töissä Suomen Metsäyhdistyksessä, mutta
silti ihan itsekin yllekirjoitettua mieltä)