Kirjoittajan mukaan: Mikko Niskasaari (mikko.niskasaari_MiukU_kolumbus.fi)
Päiväys: 21.04.2004 14:34
Mäntyranta:
>Metsiä pitää suojella talouskäytön
>ulkopuolelle tietty määrä, mutta mielestäni sitä ei voi tehdä
>kasvihuoneilmiö-, vaan biodiversiteettisyistä
Mäntyranta kiepauttaa sujuvasti päälaelleen sen, mistä metsien hiilivarastokeskustelu alkoi, mistä se on joka kerta alkanut.
Hiileen vetoavat vanhojen metsien suojelun vastustajat, jotka näkevät vain sen, miten hakkuuaukiolle nouseva taimikko sitoo hiiltä, ei sitä hiiltä. joka paikalta katosi (lyhyellä ja vielä lyhyemmällä viiveellä) ilmakehään, vanhan metsän kaatamisen myötä.
Hiilivarastoon viittaaminen on siis lähinnä tuon argumentin torjuntaan, se ei ole vanhojen metsien suojelun keskeinen perustelu lainkaan - keskeinen peruste löytyy biodiversiteetistä.
Tämän lobbari Mäntyranta hyvin tietää, mutta ainahan
täytyy yrittää kantaa jokainen liikenevä korsi
palkkion maksajan kekoon (vai pitäisikö sanoa:
sellukattilaan).
Huomattakoon, että kun keskustelu suuntautuu biodi-
versiteettiin, Mäntyranta tuottaa innokkaasti tekosyitä olla
laajentamatta metsämaan suojelualaa myöskään sillä
perusteella.
Mäntyranta:
>En ole havainnut, että tässä keskustelussa olisi vielä tullut esiin se, että
>niin sanotun kliimaksivaiheen saavuttanut metsä - vaikka pitääkin
>talousmetsää enemmän hiiltä sisällään - on hiilitaseeltaan neutraali.
Etelä-Suomalainen luonnontilainen metsä voi sisältää puuta 400,
jopa 500 m3. Jos se kaadetaan, ja metsä muuttuu tavalliseksi
talousmetsäksi, se tuskin tulee koskaan saavuttamaan edes 300 m3
määrää.
Koska metsätaloustuotteisiin edes vähääkään mainittavaksi
ajaksi (100 v tai yli) sitoutuvan hiilen määrä on marginaalinen,
minkä Mäntyrantakin tulee myöntäneeksi,
uusi metsä ei käytännössä koskaan sido edes sitä hiiltä, joka
vanhan metsän kaatuessa ilmakehään karkasi.
Näin ollen on pötyä väittää vanhan metsä hiilitasetta "neutraaliksi".
Kokonaan toinen asia on, että ¨puuta polttamalla voidaan tietysti tuottaa energiaa, jolla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Se ei kuitenkaan sido jo ilmakehään päästettyä hiiltä , vaan vain kierrättää sitä. Meillä esitetään toistuvasti laskemia, kuinka tällaiseen energiakäyttöön riittävää riukupuuta olisi metsissämme paljon enemmän kuin niitä voidaan käyttää. Silti riukupuun käytön edistäminen ei lobbareita kiinnosta, yhdestä syystä: niiden polttamisella ei mitenkään päästä torjumaan vanhojen metsien suojelua, joka on se varsinainen toimeksianto.
Mäntyranra:
>Hiilivaraston
>perustaminen metsään tarkoittaa siis sitä, että sen voi tehdä yhdessä
>metsässä vain yhden kerran, ja jos tämän hiilivaraston ylläpitoon on
>sitouduttu, se tarkoittaa myös, että sen jälkeen metsälle ei voi tehdä
>suurin piirtein mitään.
Mäntyrannan metsä jota ei hakata, on
siis metsä jolle ei voi tehdä mitään.
Suurimmalle osalle suomalaisia se on paikka,
jossa voi tehdä vaikka mitä.
Mäntyranta:
>Helsingin yliopiston ympäristönsuojelutieteen professori Pekka Kauppi on
>sanonut, että hiilivaraston perustaminen metsiin ei myöskään edusta kestävän
>kehityksen politiikkaa eikä kanna vastuutamme tuleville polville, sillä
>koska sen voi tehdä vain yhden kerran yhdessä metsässä, tulevat polvet eivät
>voisi sitä keinoa enää käyttää - eivätkä sivumennen voisi tehdä sillä
>metsällä mitään muutakaan.
Jos tämä Mäntyrannan usein lainaama - yksin Ylevilläkin taitaa olla jo ainakin 10. ellei 20. kerta - sitaatti Kaupilta on korrekti, paikkansapitävä, niin se todentaa vain sen, ettei tarvitse olla Metsäyhdistyksen lobbari kirjoitellakseen läpiä päähänsä, se onnistuu myös professorilta.
Sitaatin mukaan Kauppi olisi väittänyt, että jos nyt suojelemme ikimetsän, niin itsekkäästi estämme jälkipolvia perustamasta sille suojelualueen. Sen sijaan jos nyt kiireesti - ja epäitsekkäästi - hävitämme ikimetsän, niin tulevat sukupolvet saavat itse tilaisuuden perustaa sen suojelualueen.
Jolla tosin ei siinä vaiheessa enää ole ikimetsää, mikä onkin koko lobbauksen tarkoitus.
Mikko Niskasaari