Kirjoittajan mukaan: Heikki Jokipii (jokiheik_MiukU_hotmail.com)
Päiväys: 21.04.2004 20:49
Raukon kanssa keskustelussa päädyn käänteiseen Turingin koneen,
http://erin.mit.jyu.fi/pako/kurssit/perusteet/kirja/node27.html ,
ongelmaan.
Onko vastassani oikea ihminen vai mahdollisesti Yleviin rakennettu pirullisen täsmällinen automaattivastaaja, jonka kanssa erehdyn keskustelemaan. Viimeistään tämä tulee mieleen, kun Raukko vastaa minulle näin:
>
>Jos Jokipiillä olisi riittänyt pitkäjännitteisyyttä lukea keskustelu
>loppuun, niin hän olisi varmasti havainnut, että Kaukorannan kanssa
>löysimme
>hyvinkin yhteisen näkemyksen asiasta. Siis sellaisen, että pyretriinin
>viljely on pääosin aivan OK, mutta Virungavuoristossa, jossa sitä
>toteuttavat eurooppalaiset agribisneksen jättiläiset tehotuotantona, se ei
>ole OK.
>
Tässä se siis tuli, monikansalliset yhtiöt, ”agribisneksen jättiläiset”, tämä suuri Paha. Se ei voinut tulla muualta kuin automaattivastaajan muististä, koska mistään ei löydy pienintäkään viittausta siihen suuntaan, että ”agribisnes” harrastaisi viljelyä pyretriinillä. Sellaista ei ole esitetty puheenvuoroissa eikä linkeissä.
Aivan päinvastoin antamassani linkissä
http://www.oneworld.org/ileia/newsletters/13-4/13-4-22.htm todettiin, miten
esimerkiksi Keniassa 100.000 PIENviljelijää (small-scale farmers) saa tästä
lisää elantoonsa.
(Tämä myytti siitä, että länsimainen ”agrobisnes” olisi laajalti valtaamassa alkutuotantoa, voi hyvin myös keskusteltaessa ruokatuotantopuolesta, vaikka se on täysin tolkuton. Kuka bisnesmies tai nainen suuryhtiön johdossa voisi olla niin hullu, että sijoittaisi perusmaanviljelyyn, jossa tuloksen tekemisen mahdollisuudet on täysin tuhottu EU:n ja USA:n maatalouspolitiikalla.
Jos jossain joku omistaa ylettömän suuria maatiloja, ovat ne kyllä useimmiten peräisin vuosikymmenien elleivät vuosisatojen takaa. ”Monikansalliset yhtiöt” eivät juuri maaomistuksiin rahojaan sijoita, se on erittäin epätyypillistä)
Aivan toinen asia on, että kaikkinainen ”bisnes” varmasti on kiinnostunut maataloustuotteista kaupan ja jalostuksen kohteina.
Siten tälllainen kuvitelma:
>Poimijalle maksettava korvaus on kokonaan
>riippuvainen siitä, mikä on hänen asema. Itsenäisenä (luomu)pienviljelijänä
>myyntitulo jää kokonaan hänelle
on vain kuvitelmaa, syystä jonka Raukko itse suluissa sanoo:
>(tosin hän vastaa myös viljelyn kustannuksista)
Tämä asia ei ansaitse sulkuja. Nämä kustannukset ovat aivan ratkaisevat:
ja mikä on ehkä suurin kustannus
Sillä pyretriinimyrkky ei kukassa vaikuta. Ja koska itse aine on kehitysmaiden viljelijöille tietysti hyvin kallista – ilmeisesti rikkaruohot torjutaan käsin. Kun satoa pyretriinipelloilla korjataan 2-3 viikon välein, väliaika kuluu mukavasti tässä puuhassa, kuokan varressa.
Raukko kieltää:
>
> > Tämä "agribisnes" tässä asiassa on siten täysin luomuväen itsensä
> > aikaansaamaa ja hoidossa.
>
>
>Aikaansaama se voi olla, mutta ei todellakaan hoidossa.
>
Kenen hoidossa se sitten on? Internetiä surfaamalla löytää juuri sellaisia pyretriiniä myyviä ja jalostavia firmoja, jotka harrastavat muutakin ”alaan” liittyvää. Kyllä niitäkin omistavia ja pyörittäviä ihmisiä voi sanoa ”luomuväeksi”.
Sakari Hankoselle, joka kirjoitti:
”Keskustelua sivusta seuranneena muistuttaisin vaan että pyretriinin käyttö suomalaisilla luomupelloilla taitaa kuitenkin olla aika pientä koska sitä ei viljoille eikä nurmille käytetä ja näitä luomupellot Suomessa valtaosaltaan on.”
Teepä haku Googlella sanalla ”pyretriini”, niin näet, miten merkityksellinen aine se Suomessa tästä huolimatta on.