Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_MiukU_smy.fi)
Päiväys: 22.04.2004 14:01
Tervehdys!
Hannu Hyvönen kirjoitti, että
> Minusta on hämmästyttävää lapsen uskoa uskoa että maailman
> ensimmäisessä metsäinventoinnissa Suomessa onnistuttiin
> saavuttamaan relevantti tulos.
Minusta olisi hämmästyttävää uskoa, että se olisi oikea, mutta että se ei ole edes relevantti - tällaista näkee, että kaikki ennen toista maailmansotaa tehty on jotenkin huonosti tutkittu ja osa sen jälkeenkin. Tällaista voi väittää, mutta itse en väittäisi, ellei minulla olisi todisteita. Mutta on kai sekin jo ihan selvää, että kun valtakunnan metsien inventointi kestää vuosia ja kun siitä saadaan vain yksi kuutiomäärä vastaukseksi, syntyy jo sellainen ongelma, että minkä ajankohdan määrästä on kyse. Varmaan jonkin, mutta sitä on mahdoton tarkkaan sanoa. Niinpä sellaisen käyrän, missä puumäärä muuttuu ajan funktiona laatiminen edellyttää lisätöitä. Tietääkseni Metsäntutkimuslaitos ei ole tällaista käyrää edes tehnyt.
Kun kerroin metsien puumäärästä, lähteenäni oli Helsingin yliopiston historian laitoksella tehty tutkimus Decline or increase? The standing timber stock on Finland 1800-1997, tekijät ovat Timo Myllyntaus ja Timo Mattila. Tässä tutkimuksessa Valtakunnan metsien inventointi on yksi lähde, mutta sen lisäksi lähteenä on monenlaista tietoa puun käytöstä. En minä ainakaan osaa tätä hirveästi kyseenalaistaa. Tässä käyrässä on intensiivinen kasvu nimenomaan vuosina 1910-1940, mutta sen sijaan sen jälkeen käyrä kulkee aika tasaisesti vuoteen 1975, minkä jälkeen alkaa jyrkkä nousu suoraan koilliseen.
Ja kun on sanottu, että joo ujoo, mutta se on suolla, niin entä sitten. En minä ole väittänytkään, että ei olisi, mutta metsätalouden toimin sekin puu on sinne suolle kasvamaan saatu.
> Ja 20-luvulla puumäärät olivat kovasti kuopalla kaskeamisen,
> tervanpolton, sahatavarahakkuiden ja laiduntamisen vuoksi -
> asutusten ja jokireittien ympärillä. Arvioisin että tällöin
> jo metsien elävistä puuvarannoista oli menetetty ehkä puolet.
Kuoppa oli, mutta sen syvin kohta oli vuonna 1905, ja juuri näistä Hannun mainitsemista syistä, vaikka kuitenkin paljon laajemmalla alueella kuin Hannu tuossa väittää. Ernst Gyldénin laatiman kartan mukaan vuonna 1850 metsää oli riittävästi vain alueella, jonka eteläraja oli linjalla Ylitornio-Kuhmo ja pohjoisraja suurin piirtein vaakasuora viiva Vuotson kohdalla. Ja sen jälkeen puumäärä väheni vielä yli 50 vuotta.
> jk Mäntyranta, olit laittanut minun sanomakseni jonkun
> Pekkarisen sitaatin. Älä ota tavaksesi ;-)
Sorry, yritän välttää - ja ymmärtää pahanolontunteen määrän.
Hannes