Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_MiukU_smy.fi)
Päiväys: 22.04.2004 14:13
Moi!
Hannu kirjoitti, että
> Avohakkuilla ei ole puumäärää lisätty.
Ikäään kuin tällaista olisi kukaan väittänytkään. Puumäärää on lisätty metsänhoidolla, jonka yksi toimenpiden avohakkuu on.
> -talousmetsiä on perattu ottamalla pienempiä puita pois jotta
> saataisiin kiertoaikaa lyhyemmäksi mutta tosiasiassa
> erirakenteisten sekametsien kuutiokasvun ovat laajojen
> mittaus- ja tilastotietojen valossa suuremmat kuin
> alaharvennettujen -alaharvennetut yksilajiset metsät ovat
> myös alttiimpia myrsky- ja taututuhoille ja tätäkin kautta on
> vähennystä tullut.
En ota kantaa väitteeseen sinänsä, mutta koko metsänhoidon ideahan on ollut, että sillä saadaan toimeentuloa. Metsien puumäärä ei olisi kasvanut, ellei sitä olisi voitu tehdä tuottavan taloustoiminnan puitteissa. Kyse on siitä - tästähän olemme tinganneet tällä listalla ennenkin - että tuottaisiko tuo Hannun esittämä malli ja jos tuottaisi, kenelle.
> 3. Taimikonhoidot ym
> -ovat olleet jokseenkin merkityksettömiä puuvarojen kasvun
> kannalta mutta aiheuttaneet paljon turhaa ja laadun ja
> monimuotoiusuuden kannalta turhaa ja turmiolliosta työtä ja
> kustannuksia
Ovatko taimikonhoidot heikentäneet laatua? Aikaisemmin on väitetty, että taimien istutus on sitä tehnyt. Mikä sekään ei voine pitää paikkaansa maassa, missä neljä viidestä puusta on luontaisesti syntynyt.
> Olennaista hiilivarantojen ja biodiversiteetin kannalta on
> kuitenkin se suuri inversio mikä tässä kaikessa yötä päivää
> jatkuvassa motojen ryminässä tapahtuu. Siinä missä
> harsintametsillä on nopea kyky elpyä, palautua sekä
> hiilivarantojen on monimuotoisuuden osalta siinä avohakkuut
> ja metsänviljely näyttävät olennaisesti huonommalta vaihtoehdolta.
Minusta hiiliasioiden kannalta tärkeintä on, mitä sillä kaadetulla puulla tehdään. Avohakkuu taas on, kuten Hannu todistaa, nopea tapa synnyttää ympäristö, jossa hiiltä saadaan ilmakehästä pois. Varsinkin kun se avohakkuu on niin pienimuotoista, että Kuuselan perintö on hänen itsensäkin mukaan tärvätty: aukon keskikoko on alle kaksi hehtaaria, kiitos niiden motojen.
> Palautuvuus olisi syytä nostaa ansaitsemalleen paikalle
> metsän käsittelyjen kestävyyttä punnittaessa.
Täsä palautuvuutta on hyvä tarkastella esimerkiksi kuvanäyttelyssä, joka on nyt jossain - en muista missä, mutta voin selvittää - mutta oli esimerkiksi Metsäpäivillä. Siinä on I. K. Inhan 1800-luvulla ottamia kuvia ja Kari Ennolan sata vuotta myöhemmin samoista paikoista ottamia kuvia. Elämystä tosin häiritsee se, että Ennolan kuvista ei saa mitään selvää, kun kaikki paikat ovat sakeanaan puuta, kun taas Inhan kuvissa oli maisemaa - raiskattua joutomaata - vaikka kuinka paljon.
> Suuri inversio on tämä: Kun Kuuselan ja kumppaneiden
> valtakunnallinen hakkuusuunnitelma on toteutettu ensimmäisen
> kiertoajan verran meillä ei ole seuraavalle
> hakkuukierrokselle enää luontaisessa luontaisesti
> uudistuneita erirakenteisia metsiä vaan eri tyyppisiä
> räkämänniköitä ja viljelymetsiä.
Mikä on räkämännikkö? Viljelymetsiä? Kuten sanottu, neljä viidestä...
Hannes Mäntyranta