Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_MiukU_smy.fi)
Päiväys: 22.04.2004 14:21
Moi!
Matti Pekkarinen epäili, että se, että metsien puumäärän kasvusta huolimatta "vastustetaan" suojelua, selittyisi tällä:
> Olisiko pelkona Venäjän puun kallistuminen tai jälkihoidon
> vaatimusten kiristyminen Venäjällä? Tällöin pitäisi Suomesta
> kestää ottaa kaikki tarvittava puu. Ja Suomen metsien
> ikärakennekin on nyt teollisuudelle vähemmän houkutteleva:
> päätehakkuukohteita ei enää kovin runsaasti ole. Ja ne vain
> vähenevät, jos järeät metsät suojellaan.
Ympäristöväki haukkuu usein Suomen metsätaloutta kolmen puun metsätaloudeksi ja siis yksipuoliseksi, mutta kun he itse tutkivat puun riittävyyttä teollisuuden tarpeisiin, he puhuvat vain yhdestä puusta ja yhdesta hankinta-alueesta (=Suomi). Todellisuudessa puuvarojen riittävyyttä teollisuudelle tulee tarkastalla hankinta-alueittain ja sen lisäksi tässä mielessä puulajeja on ainakin kuusi: mänty, kuusi ja koivu ja kaikista tukki- ja kuitupuu. Lisäksi on nykyään energiapuu. Riittävyys on näiden kaikkien osien riittävyyttä hankinta-alueittain.
Vanhojen metsien suojelu erityisesti on tuottanut esimerkiksi Kainuuseen ankaran tukkipulan ja on vaikuttanut sekä työllisyyteen että teollisuuteen - nimittäin siten, että tukkia on alettu sahata pienemmästä puusta. Kuulostaa järkevältä ja onkin sitä, ongelma vaan on, että saman sahatavaramäärän tuottaminen ns. pikkutukista vaatii kaadettavia runkoja moninkertaisesti enemmän.
Että suo siellä, vetelä täällä.
Hannes