Kirjoittajan mukaan: Mikko Niskasaari (mikko.niskasaari_MiukU_kolumbus.fi)
Päiväys: 22.04.2004 15:22
Tyypillinen Mäntyranta -satu:
>Vanhojen metsien suojelu erityisesti on tuottanut esimerkiksi Kainuuseen
>ankaran tukkipulan ja on vaikuttanut sekä työllisyyteen...
Viimeisin merkittävä vanhojen metsien suojelupäätös
tehtiin joulukuussa 1996, ja se koski
P-Suomea.
Tässä tukkipuun hakkuut Kainuussa 1995
(ennen suojelua) ja 2002 (6 v suojelun jälkeen),
1000 m3:
:
1995 2002 Muutos
Mäntytukki 700 928 + 228
Kuusitukki 320 341 + 21
Lehtip.tukki 1 5 + 4
YHTEENSÄ 1021 1274 + 253
Tukkipuun hakkuiden kasvu-% siis 25,
vain kuudessa vuodessa!
(Muistettakoon toki vuotuinen vaihtelu).
Sama koko P-Suomen osalta:
1995 2002 Muutos
Mäntyt 2070 2700 + 630
Kuusit 740 972 + 232
Lehtipt 1 23 + 22
YHTEENSÄ 2811 3695 + 884
Koko P-Suomen tukkipuun hakkuiden kasvu-% peräti 31.
Kainuussa lakisääteisesti suojellun metsämaan
osuus on nyt 1,8 ja suojeluohjelmien toteuttamisen
jälkeen noin 3,6.
Koko maan keskiarvon 4,1, joten Kainuussa on
siis suojeltu keskimääräistä vähemmän.
Koska hakkuut eivät ole vähentyneet vaan kasvaneet,
suojelu ei ole vienyt työpaikkoja
(kun katsoo Mäntyrannan tekstiä tarkkaan voi havaita, että
hänkin varoo käyttämästä sanaa "vähentänyt" - koska siitä
jäisi heti kiinni - ja käyttää mieluummin ilmaisua "vaikuttanut",
pyrkien luomaan sillä saman mielikuvan).
Mäntyranta tuijottaa tukin saatavuudessa vain suojelualueisiin ja "unohtaa" sellaisen seikan, kuin tukkipuun kovat hakkuut, jotka ovat nuorentaneet metsien ikärakennetta.
Mikko Niskasaari