Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_miUku_smy.fi)
Päiväys: 08.04.2005 12:11
Tervehdys!
Greenpeacen metsäavustaja Matti Liimatainen lähetti tänne taannoin viestin luvattomista rakennuksista Ylä-Lapissa. Itse olin aikaisemmin väittänyt, että Metsähallitus on käynyt niiden kimppuun tarmokkaasti ja erityisesti saamelaisten vaatimuksesta. Liimataisen mukaan minä valehtelin. Yksilöityjä väitteitä, joiden todenperäisyyttä on edes teoriassa mahdollista selvittää, Liimataisen viestistä löytyi seuraavasti:
Näitä mökkejä ei ole purettu Mh:n toimesta. Siellä ne ovat. Lisäksi, kuten sanottu: MH on tehnyt niihin jopa käyttöoikeussoopmuksia - saamelaiskäräjien kannan vastaisesti.
Sellainen on Metsähallituksen tasa-arvokäsitys täällä.
Tässä lienee kyse Pöyrisjärven erämaan vanhoista kämpistä, jotka ovat olleet siellä jo ennen kuin asiasta nyttemmin nurisemaan ryhtyneet Liimatainen ja hänen ulkomailta tuotu esimiehensä Phil Aikman edes näkivät päivänvalon ensimmäistä kertaa, siis kymmeniä vuosia. Niiden poistaminen olisi tästä syystä oikeusteitsekin hyvin vaikeaa, koska meillä on sellainen laki, että kun maanomistaja on jotakin katsellut maillaan riittävän kauan, oikeus katsoo sen tuleen hyväksytyksi.
Niinpä näistä kämpistä on sovittu 1990-luvun puolivälissä Enontekiön neuvottelukunnassa, joka on Metsähallituksen ja paikallisten tahojen yhteinen neuvottelukunta, joka käsittelee Enontekiön valtionmaiden maanomistuskysymyksiä. Siinä ovat siis edustettuina kaikki paikalliset tahot. Tällöin sovittiin, että siihen mennessä tehdyt kämpät voidaan tietyin edellytyksin sallia ja jättää pystyyn, mutta samalla uusiin luvattomiin puututaan tiukasti. Tämän idean on hyväksynyt myös ympäristöministeriö ja se on kirjattu Pötrisjärven erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan.
Nämä kämpät ovat pääosin paikallisten tilallisten rakentamia, mistä syystä Saamelaiskäräjät on valittanut asiasta - tämän ymmärtääkseen täytyy tietää, että "tilallinen" tarkoittaa Ylä-Lapissa suomalaista.
Oleellista kuitenkin on, että asiasta on sovittu paikallisesti. Vastakkain tässä eivät ole Metsähallitus ja saamelaiset, vaan ylälappilaiset keskenään. Jos tässä siis jotakin vastaan halutaan protestoida, niin ylälappilaisia tilallisia, joiden sukujuuret kuitenkin ovat siinä maakunnassa yhtä kaukana kuin saamelaistenkin. Yhtä oleellista on, että tuon sopimuksen jälkeen uusia laittomia kämppiä ei ole siedetty. Saamelaisten kannalla on tietenkin oikeutuksensa, mutta kai silläkin jokin arvo voisi olla, että uudet kämpät on poistettu jo hyvän aikaa.
Vai onko kyse siitä, että koska paikalliset tilalliset ovat joskus tehneet jonkun kämpän, se oikeuttaa myös Greenpeacen laittomaan leirintään. Liimatainen ei myöskään kommentoinut sitä, että Greenpeacen hyväksymä Suomen FSC-standardiesitys kieltää kategorisesti laittoman leirinnän. Standardissa ei siis sanota, että laiton leirintä on sallittu Greenpeacelle, ei siis siinäkään tilanteessa, että jotkut muut tekivät sen ensin.
Ja sitten vielä yksi asia. Kun täällä kauhisteltiin, että joku haluaa hakata Inarin viimeiset erämaat, niin ryhdyin muistelemaan, että se taitaa Inari olla Suomen puustoisin kunta. Ja kas, niinhän se onkin. Tämä näkyy muun muassa Metsäntutkimuslaitoksen julkaisemasta metsätieteen aikakauskirjasta 4B/1998. Sen mukaan Inarin metsätalousmaalla oli 47 189 000 kuutiota puuta. Ainoakaan suomalainen kunta ei päässyt edes samalle kymmenmiljoonaluvulle, vaan seuraava, nimittäin Sodankylä, ylsi lukuun 37 130 000 kuutiota.
Sama pätee, jos katsotaan tuottavaa metsämaata, silloin Inarin luku oli 40 790 000 kuutiometriä. Sodankylä oli silloinkin toinen, luku on 33 196 000 kuutiota. Erot ovat sitä luokkaa, että en usko järjestyksen näin vaatimattomilla hakkuilla muuttuneen.
Hannes Mäntyranta