Kirjoittajan mukaan: Tapani Hietaniemi (tapani.hietaniemi_miUku_helsinki.fi)
Päiväys: 23.04.2005 13:13
Julkistan juuri Imatran puoluevaltuuskunnassa pitämäni puheenvuoron:
Minulla on ilo esittää sydämellinen tukeni Heidi Hautalan ehdokkuudelle.
Samalla minusta on rehellistä tehdä se tunnustus, että sydämessäni on sijaa myös toiselle ehdokkaalle. Myönnän avoimesti, että selkeä kakkossuosikkini tässä kilpailussa on istuva tasavallan presidentti, Tarja Halonen. Mutta yhtä rehellistä on sanoa, että olen kuitenkin hänen kanssaan eri mieltä monista asioista.
Lieneekin paras tarkastella lähemmin tätä viha-rakkaussuhdetta.
Vihreillä, ainakin sikäli niin kuin itse asian näen, on paljon yksimielisyyttä Halosen politiikan kanssa. Ehkä tärkein yksimielisyys tasavallan presidentin kanssa ja samalla erimielisyys oikeiston kanssa on seuraava.
Elinkeinoelämän valtuuskunta ja sen myötä konservatiiviset Kokoomuksen ja Keskustan presidenttiehdokkaat, puhuvat siitä, että Tarja Halosen harjoittama globalisaatiopolitiikka on turhaa puuhastelua, jota vastaan he asettavat perinteisen valtion itsekkyyden, Staatsräson.
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Globalisaatiopolitiikka on vuosisatamme valistunutta valtiojärkeä, kaukonäköistä yhteisen ja oman edun tavoittelua ja yhteensovittelua.
Oikeisto katselee, jälleen kerran, historian peruutuspeiliin, ei tulevaisuuteen. Aivan samalla tavalla kenraalit valmistautuvat yhä uudelleen entisiin sotiin.
Nykyisellä aikakaudella tarvitsemme presidenttiä, joka voi osallistua sekä Davosin talousfoorumiin ja Maailman sosiaalifoorumiin ja tulla niissä kuulluksi.
Halosen askeleet kohti valistunutta globalisaatiopolitiikkaa ovat olleet oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Tarvitsemme vielä Halosta vahvempaa globalisaatiopolitiikkaa.
Samoin, toisin kuin oikeisto, vihreät ovat olleet sitä mieltä, että Tarja Halonen on toiminut oikein tuomitessaan YK:ssa Yhdysvaltain laittoman hyökkäyksen Irakiin.
En kuitenkaan mitenkään voi nostaa Halosta ykkösehdokkaakseni. Minulla ja useimmilla vihreillä ymmärtääkseni on useita merkittäviä erimielisyyksiä Halosen ja samalla sosialidemokraattien ulkopolitiikan kanssa.
Esimerkiksi vallitsee erimielisyys presidentin valtaoikeuksista: preidentin tulee mielesäni olla ensisijaisesti visionäärinen johtaja.
Erimielisyys vallitsee myös suhteessa Suomen lähialuepolitiikkaan: tarvitsemme mielestäni eettistä ulkopolitiikkaa, kuten puheenjohtaja Soininvaara sanoi.
Ongelmana ovat myös suhteet Venäjään: Venäjän ihmisoikeudet, terrorismin vastaiseksi sodaksi lavastettu siirtomaasota Tshetshenian itsenäistymistä vastaan, sekaantuminen lähialueiden politiikkaan. Eikä pidä unohtaa Valko-Venäjääkään viimeisenä eurooppalaisena diktatuurina!
Näitä asioita ei mielestäni Suomen tule vaieten katsella, kuten tähän mennessä on tehty. Tiedän, etten suinkaan ole ainoa, joka on kokenut tämän vaikenemisen ahdistavaksi.
On vanha hyvä reaalipoliittinen totuus muistaa, että Venäjä on suuri maa, mutta niin on myös Ukraina, pitää tulevaisuuteen suuntaavan reaalipolitiikan tajuta.
Moraalisen ulkopolitiikan ulkopuolelle ei tule jättää myöskään ihmisoikeuksia rikkovaa ja vankien orjatyövoimaa käyttävää Kiinaa, joka nyt kalistelee sapelia Taiwanin ja nyt jopa Japanin suuntaan! Suomen ulkopoliittisen johdon on toimittava EU:tasolla Kiinaan kohdistuvan aseistavientikiellon purkamisen estämiseksi!
On tärkeää, että tämä vihreiden solidaarinen, mutta samalla kertaa kriittinen ääni kuuluu näissäkin vaaleissa. Siksi Heidi presidenttiehdokkaaksi, Hautala tasavallan presidentiksi!
parhain terveisin
Tapani Hietaniemi
Helsingin vihreistä