Kirjoittajan mukaan: Matti Ylipiessa (m_ylipiessa_miUku_hotmail.com)
Päiväys: 23.04.2005 17:19
> Mielestäni on kysymys näkökulmasta ja ihmisten omaksumasta identiteetistä.
> Yhteisökin voi olla itsenäinen jäsenistään koostuva toimija, jos sen
> jäsenet ymmärtävät itseään yhteisön kautta. Yksilöllisyyden nykyinen
> korostaminen on mielestäni oire ja yllyke, joka johtaa yhteisön
> heikentymiseen ja yhteisön tarjoamien mahdollisuuksien rapistumiseen. Jos
> tämä nähdään oikeana ja tavoiteltavana, niin yhteistoiminta ei todellakaan
> liene kuin suojelurahojen keruuta. Minä vain uskon, että ihmisessä on
> jotain, joka kaipaa syvempää yhteistoimintaa kuin pelkkää kaupankäyntiä.
Ei kai kukaan kiistä ihmisen perusluonteista yhteisöllisyyttä. Kyse on enemmänkin siitä, toteutuuko se paraiten valtion välityksellä, mitä asiaa siis hiukan epäilen.
Tässä täytyy mennä asiasta vähän sivuun ja puolustaa kaupankäyntiä "pelkkänä" yhteistoimintamuotona. Kaikissa olosuhteissa kauppa, siis kauppasopimuksen tekeminen, perustuu paljon laajempaan osapuolten väliseen yhteistyöhön kuin hyödyn havaisemiseen ja sen poiskorjaamiseen. Ensinnäkin täytyy olla yhteisymmärrys siitä mikä on kaupan kohde. Tämähän ei ole koskaan ilmiselvää, ja sen käsittäminen edellyttää melkoista osapuolten yhteistoimintaa. Toiseksi tulee sopimuksen sisältö, kun niin pitkälle on päästy, että jotain sovitaan. Taaskin tarvitaan enemmän kuin pelkkää tekstin ymmärtämistä. On selvää, että kauppasopimuksissa on paljon sellaista, mitä ei kirjoiteta, vaan oletetaan tunnetuksi (ns. kauppatapa). Kolmanneksi vaikkapa sopimuksen toteuttaminen ja siihen liittyvät toimenpiteen. Usein tämä edellyttää kummankin osapuolen tekemiä uusia kauppasopimuksia (huolinta tms.) tai viranomaisen tai kauppakamarin vahvistuksia, yhteistyötä eri viranomaisten kanssa jne. Lopuksi, kun so! pimus on tehty ja täytetty, tulee kysymys uuden sopimuksen tekemisestä jne. Kontaktit ovat usein kiinteitä ja niissä on pyrkimys jatkuvuuteen ja luotettavuuteen.
Kaupasta saatu hyöty on tärkeää, mutta kun on tässä pästy tietylle tasolle, so. saatu riittävä tarpeeksi hyvien kauppasopimusten volyymi, alkaa toimia jonkinlainen mielihyvän periaate. Tämän "hevoskauppiaan mielihyvän" synnyttää ne erityiset suhteet, joiden varassa kauppaa tehdään ja se on niistä erottamaton. Tässä siis tapahtuu kierkegaarilainen "hyppy" tai tasolta toiselle siirtyminen, sublimaatio tms.. Se mikä joskus alkoi kaupallisena transaktiona, syvenee kokonaisvaltaiseksi eroottiseksi elämäntunnoksi.
> > Mielestäni EU:n ulkopuolelta tulevilta perusopiskelijoita, kuten
> > kiinalaiselta amk-jengiltä, pitäisi periä koulutuskustannuksia vastaavat
> > lukukausimaksut.Erityisen lahjakkaat ja post-graduatet ovat eri asia.
>
> Ehdottamani tapa tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuden valvoa valtion etua
> koulutuskustannusten suhteen erottelematta henkilöjä etnisten seikkojen
> mukaan. Tämä toimisi myös EU:n sisällä.
Kyse ei tietenkään ole etnisyydestä, vaan kansalaisuudesta. (Ehkäpä joskus vielä saamme EU-passit, joissa vanhaan NL-tyyliin lukisi "kansallisuus, suomalainen" ja "kansalaisuus, EU:n kansalainen". )
> > Opintoviikkojen vaihto työviikkoihin kuulostaa kököltä ja turhan
> > byrokraattiselta. Raha on sopiva vaihdon väline. Se on jo keksitty ja
> > toimii aika hyvin.
>
> Keskusteluissani muualla tuli esiin toisenlainen tapa: "Yksi vaihtoehto
> olisi määritellä korvaus siten, että työntekijän tulisi tienata itselleen
> koulutuskustannustensa suuruinen summa Suomessa. Tällöin joku taho
> yhteiskunnassa on maksanut valtion panoksesta sen sijoituksen takaisin."
> "Erona aiempaan ehdotukseen tässä olisi se, että sallittaisiin
> työntekijöiden välinen 'tuottavuusero'. Näin ehkä kokoomuslaisetkin
> voisivat innostua tästä." Tämä kannustaisi ehkä vielä paremmin
> työskentelemään juuri suomalaisen talouden eteen.
Mitenkähän tuo "tulisi tienata", siis velvoitteena, olisi käytännössä mahdollista? Perustetaanko Ulkomaalaisten opiskelijoiden työvelvoitteen valvontavirasto (UOTVV)? Eikö olisi yksinkertaisempaa, että koulu antaa laskun ja opiskelija maksaa sen. Jos ei ole rahaa maksaa, käy koulunsa kotimaassaan.
> > Eikä ilmainen jatkokoulutus tee hyvää kaikille suomalaisillekaan.
> > Joillekin ilmainen koulutus on kuin lisenssi vetelehtiä. Pelataan
> > korvaavuuksilla jne. Myös toisen asteen koulutuksen vaatimuksia on
> > huomattavasti löysätty viimeisen 10-15 vuoden aikana. Tutkinnot ovat
> > light-luokkaa, ja kun opiskelupaikkoja on yli kysynnän, joillekin
> > aloille pääsee opiskelemaan ilman mitään karsintaa.
>
> Kysymyshän on ihmisen omista voimavaroista ja hänen mielikuvistaan
> kyvystään vaikuttaa omaan asemaansa yhteisössä. Näihin tekijöihin
> yhteiskunta voi vaikuttaa suoraan.
NO JOO. Tuohan voisi olla vastaus vaikka mihin väitteeseen.
Matti Y.