Kirjoittajan mukaan: Heikki Rinnemaa (hrinne_miUku_mbnet.fi)
Päiväys: 22.06.2005 13:31
Kilpailutus ei ole aina paras juttu. Suomen rautatieverkosto, valtiollinen
ja kunnallinen
on sen verran pienimääräinen että se ei voi elättää kovin montaa yrittää,
varsinkin kun
ajetaan samoilla raiteilla ja kiskoloilla. Sen sijaan että jatkettaisiin
tuota
kilpailu/tilaaja-tuottaja mantroja, niin kannattaisi ehkä todentaa se
tosiasia että on
olemassa toiminta-alueita joita ei voi jakaa julkiseen ja yksityiseen.
Rautatieverkosto
paikallisjunineen on yksi sellainen Suomen maassa. Resurssit ja
mahdollisuudet ei
yksinkertaisesti riitä. Rautatieverkoston kehittäminen on kansallinen
projekti, jossa
pitäisi toimia yhteistuumin, valtio ja kuntasektorin, sekä alkaa
kehittämään asiaa.
Tulevaisuuden suunnitelmat, aikataulut, ja sitten työn tekoon.
Kilpailu sopii urheilukentille missä päämäärä on maali ei onnellinen ja
turvattu elämä,
mutta oikeassa elämässä se ei ole useinkaan paras mahdollinen ratkaisu.
Kilpailu on yksi
välinen parhaan yhteiskunnan rakentamiseen jollakin aihealueella ja jos se
on haitallinen
jollakin aihealueella, silloin ei pidä kilpailla, vaan ajatella,
suunnitella, ja
toteuttaa. Mikään laki ei kiellä etteikö kunnat ja valtio voi omistaa
yrityksiä
100%;sesti, kuten vaikkapa VR;n. Demokratiassa sekin on mahdollista.
Keneltäkään se ei ole
pois, mutta järkevästi suunnitellen, joukkoliikenne ja ympäristö, sekä
ihmiset, me kaikki
hyödymme hyvästä joukkoliikenteestä. Asioita voi sopia ilman kilpailua.
Kilpailun oikea
termi muuten yritysmaailmassa pitemmälti lausuttuna on paremminkin,
ihmisen ja ihmisjoukon
työn ja työn tekijöiden työn arvon ja hinnan määrittämisprosessi. Kuluthan
maksaa aina
käyttäjä viimeisellä viivalla ja kiskolla kulkevien hankkeiden suhteen
halvemmaksi tulee
suunnitella kokonaisvaltainen yhden yrityksen paketti kuin lähteä jakamaan
Suomea moneen
osaan. On asioita jotka on järkevä pitää kansallisomaisuutena.
Toisaalta, vahva Suomalainen rautatieyhtiö voisi laajentua itään ja
etelään uusilla
junahankkeilla kunhan vain rohkeutta ja tulevaisuuden ideointitahtoa
johtajilla olisi.
Ihmetyttää kyllä että Suomessa on aikoinaan tehty vahva rautatieverkosto,
junia,
Vetureita, silloin kun ei ollut rahaa ja tekniikka piti tahkossa
kaputella. Nyt sitten kun
on tekniikka ja rautaa, sekä rahaa, ei ole johtajia.
Ennen oli miehet terästä junat rautaa, nyt on miehet pehmopaperia ja junat
italialaista
muovia. Kummasti maailma muuttuu kun hyvinvointi johtajatasolla paranee.
Miksi Suomessa ajetaan alas toimivaa ja pitkäikäistä yritystä, kuten VR? Siinähän ajetaan alas yhtä suurta työllistää? Järjetöntä meininkiä.
Heikki Rinnemaa