Kirjoittajan mukaan: Matti Pekkarinen (kyosti123_miUku_hotmail.com)
Päiväys: 06.06.2006 19:53
Vielä selityksenä, miksi satotaso on aivan ratkaiseva tekijä leipäkiloa tai
puurolautasellista kohden syntyvien ympäristöongelmien (ravinnepäästöjen
yms) kannalta:
Viljeleepä luomusti tai luomuttomasti, niin todellinen viljelijä pyrkii lannoittamaan pellon jotakuinkin kunnolla. Karjattomilla luomutiloilla tähän käytetään usein lähinaapuruston karjatilojen lantaa. Hyöty on molemminpuolinen (karjatilallinen, joka ehkä pitää peltoalaansa nähden ylisuurta karjaa, ruokkii sitä suureksi osaksi ostorehuilla, ja siten lantaa syntyy omien peltojen lannoituksen kannalta liikaa.)
Jos kunnolla lannoitetusta pellosta saadaan vain pieni sato, on todennäköistä, että maahan jää lannoituksessa annettuja ravinteita tähteeksi, ja varsinkin nitraattityppi on altis huuhtoutumaan syyssateissa ja kevätvalumissa.
Miten ”varmistetaan” kunnon sato, jos lannoitus on riittävä? Tarvittaessa on käytettävä oikeita, turvalliseksi todettuja kasvinsuojeluaineita. Kalkituksella on huolehdittava oikeasta pH:sta.
Suomen Rehun tutkimuksessa on todettu selvä tilastollinen riippuvuus: korkeimmat sadot (vakiolannoituksella) saatiin, kun pH ja kasvinsuojelu oli muistettu.
Kasvinsuojelu on yleensä rikkakasvien ja tautien torjuntaa. Oikea viljelykierto ja lajikevalinta auttaa osaltaan siinä, mutta oikeat kemikaalit tarvittaessa auttavat kotiuttamaan peltoon annetut kasvinravinteet tarkimmin laariin. Ei järviin.
http://www.suomenrehu.com/page.asp?_item_id=328
Matti
Matti Pekkarinen
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa- Turvattu Luonto ry
http://tuottavamaa.org
http://kotisivu.dnainternet.net/matpekk/
ks myös http://violetit.tripod.com