Kirjoittajan mukaan: SAKARI HANKONEN (sakari.hankonen_miUku_reppu.net)
Päiväys: 11.06.2006 22:21
Vielä lyhyet kommentit Matin viestiin:
> Viljeleepä luomusti tai luomuttomasti, niin todellinen viljelijä pyrkii
> lannoittamaan pellon jotakuinkin kunnolla. Karjattomilla luomutiloilla
> tähän
> käytetään usein lähinaapuruston karjatilojen lantaa. Hyöty on
> molemminpuolinen (karjatilallinen, joka ehkä pitää peltoalaansa nähden
> ylisuurta karjaa, ruokkii sitä suureksi osaksi ostorehuilla, ja siten
> lantaa
> syntyy omien peltojen lannoituksen kannalta liikaa.)
Tässä olen samaa mieltä Matin kanssa. Itse olen myös tehnyt lannanlevityssopimuksen naapurin luomuviljatilan kanssa. Syy ei tosin ole "ylisuuri" karja, vaan korjaan korvaukseksi lannasta naapuritilan nurmisadon.
> Miten ”varmistetaan” kunnon sato, jos lannoitus on riittävä?
> Tarvittaessa
> on
> käytettävä oikeita, turvalliseksi todettuja kasvinsuojeluaineita.
> Kalkituksella on huolehdittava oikeasta pH:sta.
>
> Suomen Rehun tutkimuksessa on todettu selvä tilastollinen riippuvuus:
> korkeimmat sadot (vakiolannoituksella) saatiin, kun pH ja
> kasvinsuojelu oli
> muistettu.
>
> Kasvinsuojelu on yleensä rikkakasvien ja tautien torjuntaa. Oikea
> viljelykierto ja lajikevalinta auttaa osaltaan siinä, mutta oikeat
> kemikaalit tarvittaessa auttavat kotiuttamaan peltoon annetut
> kasvinravinteet tarkimmin laariin. Ei järviin.
Teknokemiallisesta viljelystä puhuttaessa olen aivan samaa mieltä, kunhan aineita käytetään tarvittaessa, ei "varmuuden vuoksi".
Sakari Hankonen