Kirjoittajan mukaan: Heikki Rinnemaa (hrinne_miUku_mbnet.fi)
Päiväys: 13.07.2005 8:40
Hei;)
Vielä kerran, Oras, siitä aikaisemmasta.
En kyllä löytänyt mistään sellaista lakikohtaa joka estäisi
rekisteröityneen parisuhteen
(oli se uros-naaras, naaras-naaras, tai uros-uros, suhde) ottamasta
ottolasta. Ohessa
lapseksiottamisen laki.
Pykälä 7 edellyttää sitä että on oltava rekisteröity pari.
( Jotta mikään laki ei kiellä lesbojen tai homojen ottolapsen ottoa että
mitä sinä oikein
nyt häsäät tuolla vähemmistöasialla? )
Tämä pykälä 7 sinänsä rajoittaa yksinhuoltajia ottamasta ottolasta?
Suomessa on paljon yksinhuoltajien lapsia ja yksihuoltajien kasvattamia
terveitä aikuisia.
Luulisi että koska sinkkuja on paljon niin olisi myös sinkkunaisia jotka
taloudellisesti
ja omista haluistaan tai siksi että ei halua rekisteröityyn
parisuhteeseen, haluaisivat
kasvattaa orpoja ja/tai ottolapsia. Voisi olettaa että jos pykälän 7
muuttaisi sellaiseksi
että nainen yksin, yksinhuoltajana, voisi ottaa ottolapsen, jos muut
kasvatuksen elementit
täyttyisi, niin voisi olla sellainen muutos tarpeen.
Ehkä kannattaisi pykälää 7 viilata nykyaikaisemmaksi?
Terv. Heikki.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/asiasanat.php?start=a&key=Lapseksiottaminen&id=2327
Laki lapseksiottamisesta 8.2.1985/153
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 LUKU
Lapseksiottamisen edellytykset
1 §
Lapseksiottamisen tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla
lapsen ja
vanhemman suhde lapseksiotettavan ja lapseksiottajan välille.
Lapseksiottaminen vahvistetaan tuomioistuimen päätöksellä.
2 §
Alaikäisen lapsen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos sen harkitaan
olevan lapsen
edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja
kasvatuksen.
Lapseksiottamisen vahvistamista haettaessa tuomioistuimelle on esitettävä
selvitys siitä,
että lapsi on lapseksiottajan hoidettavana tai että tämä muutoin huolehtii
lapsen hoidosta
ja kasvatuksesta.
Täysi-ikäisen henkilön lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos on
selvitetty, että tämä
on alaikäisenä ollut lapseksiottajan hoidettavana ja kasvatettavana eikä
lapseksiottamista
ole voitu vahvistaa lapsen ollessa alaikäinen tai että lapseksiottamiseen
on olemassa
muita tähän verrattavia erittäin painavia syitä.
3 §
Lapseksiottamista ei voida vahvistaa, jos lapseksiottamisen johdosta on
annettu tai
luvattu annettavaksi korvausta taikka jos joku muu kuin lapseksiottaja on
ottolapsisuhteen
vahvistamisen varalta suorittanut tai sitoutunut suorittamaan korvausta
lapsen elatusta
varten.
Sopimus tai sitoumus 1 momentissa tarkoitetun korvauksen tai elatuksen
suorittamisesta on
mitätön.
4 §
Omaa lasta ei voi ottaa ottolapseksi. Lapseksiottaja voi kuitenkin ottaa
ottolapseksi oman
lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.
5 §
Lapseksiottajan tulee olla täyttänyt 25 vuotta.
Lapseksiottaminen voidaan kuitenkin vahvistaa, jos lapseksiottaja on
täyttänyt 18 vuotta
ja lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi tai hänen oma
lapsensa, joka on
aikaisemmin annettu ottolapseksi, taikka lapseksiottamiseen on olemassa
muita erittäin
painavia syitä.
6 §
Puolisot voivat avioliiton aikana ainoastaan yhdessä ottaa ottolapsen,
jollei 2 ja 3
momentissa toisin säädetä.
Puoliso voi yksin ottaa ottolapsekseen puolisonsa lapsen taikka oman
lapsensa, joka on
aikaisemmin annettu ottolapseksi.
Puoliso voi yksin ottaa ottolapsen, jos toinen puoliso sairautensa tai
vammaisuutensa
takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka jos toisen puolison
olinpaikka on
tuntematon.
7 §
Muut kuin puolisot eivät voi yhdessä ottaa ottolasta.
8 §
Lapseksiottamista ei voida vahvistaa ilman lapseksiotettavan suostumusta,
jos hän on
täyttänyt 12 vuotta. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos lapsi
sairautensa tai
vammaisuutensa takia ei voi ilmaista tahtoaan.
Lapseksiottamista ei myöskään voida vahvistaa vastoin 12 vuotta nuoremman
lapsen tahtoa,
jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää
huomiota.
9 §
Alaikäisen lapseksiottamista ei voida vahvistaa, elleivät hänen
vanhempansa ole antaneet
tähän suostumustaan eikä 2 tai 3 momentissa taikka 36 §:n 2 momentissa
toisin säädetä.
Lapseksiottaminen voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka
vanhemmat tai
toinen heistä eivät ole antaneet suostumustaan lapseksiottamiseen taikka
ovat peruuttaneet
aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että lapseksiottaminen
on ilmeisen
ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että vanhemman suostumuksen
antamatta jättämiseen
tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ei ole riittävää aihetta ottaen
huomioon lapsen
etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään
vallitseva suhde ja
sen laatu.
Lapseksiottaminen voidaan 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti
vahvistaa myös
silloin, kun vanhempi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi
pätevästi ilmaista
tahtoaan taikka kun vanhemman olinpaikka on tuntematon.
10 §
Vanhempien suostumus lapseksiottamiseen on annettava sosiaalihuoltolain 6
§:ssä (736/92)
tarkoitetulle kunnan määräämälle toimielimelle (kunnan sosiaalihuollon
toimielin) tai 3
luvussa tarkoitetulle ottolapsitoimistolle. Ulkomailla suostumus on
annettava sille, joka
ulkoasiainhallinnosta annetun lain (1164/87) 6 §:n mukaan voi suorittaa
julkiselle
notaarille kuuluvia tehtäviä, tai 36 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla.
Tarkemmat
säännökset suostumuksen vastaanottamisesta annetaan asetuksella.
(22.3.1996/175)
Ennen suostumuksen antamista on lapsen vanhemman kanssa järjestettävä
neuvottelu, jossa on
selvitettävä lapseksiottamisen tarkoitus ja sen edellytykset sekä
oikeusvaikutukset.
Lisäksi vanhemmalle on selvitettävä kaikki ne sosiaalipalvelut sekä
taloudelliset
tukitoimenpiteet, jotka ovat hänen ja lapsen käytettävissä.
Lapsen äidin suostumusta ei saa ottaa vastaan ennen kuin äiti on
riittävästi toipunut
synnytyksestä eikä aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen
syntymästä.
11 §
Lapseksiottamiseen annettavasta suostumuksesta on tehtävä asiakirja, joka
on päivättävä ja
jonka allekirjoittaa suostumuksen antaja.