Kirjoittajan mukaan: Heikki Rinnemaa (hrinne_miUku_mbnet.fi)
Päiväys: 15.08.2005 9:26
Hei.;)
On sentään joku joka ymmärtää asian oleellisuuden. Geenitutkimuksessa kyse
on elämän
tutkimisesta. Geenimanipulaatiossa taas elämän manipuloimisesta. Pyrkimys
lisätä jonkin
lajiolion kasvunopeutta, ominaisuuksia, tai kykyä tuottaa jotain ainetta
ihmiselle,
ihmisen itsensä takia, se on geenimanipulaatiota. Hyvä vai paha? Siinä
nykyihmisen
ajattelun perusjako asian hyväksymiseksi? Vaikea juttu.
....
Minusta tuntuu siltä, että mitä syvemmälle DNA:n saloihin päästään, sitä
epävarmemmaksi
geenitutkijat tulevat geenien toiminnasta. Elämän suuret ratkaisut
tapahtuvat joka
tapauksessa solun tumassa. Elleivät ne sitten tapahdu jo solukalvossa! Ja
mitä elämä
loppujen lopuksi on. Onko se vain pelkkää kemiaa ja fysiikkaa.
....
Solu on osiensa summa. Jos asiaa verrataan atomiin, sekin on osiensa
summa. Molemmat
koostuu osistaan. Mikä osa on ollut ensin olemassa? Mikä osa on se joka
sanelee että
millaisia toiset osat on tai milloin ne syntyy? Solun toiminnan
ymmärtämiseksi on
ymmärrettävä se, miten aineosaset, joista solu muodostuu, kykenee
rakentamaan solun
itsensä. Ratkaisut solun tumassa? Ehkä ei niin yksinkertaista sentään.
Unohdit solun
ympäristön. Solu ei elä ilman solun ulkopuolista aine-ravintoa. Ei ilman
solun tavoitetta,
miksi elää?
Päivänkakkara on elävä lajiolio, yksilö. Kuten ihmis-yksilö. Tai
lintu-yksilö. Elämä on
ainetta koska muusta meillä ei ole tietoa, mutta, ilmeistä on että, ei
genetiikka anna sen
enempää vastausta elämän syntyprosessien, tai elämän itsensä
ymmärtämiseksi, kuin ei ole
antanut atomiteorian kehittäminenkään. Toki geeniteknologia antaa välineet
kerätä
sormenjälkiä ja manipuloida, mutta, elämän selvittämisen tasolla lienee vasta
tieteellisenä menetelmänä välivaihe ja tuhannen vuoden päästä on jo
selvillä geenien
geenit, koska, ellei, niin, silloinhan se olisi toisin.
Elämän synty on edelleen selittämättä, ja solutasolla, ei vielä ole
tiedossa sekään
aineprosessi, miten yksittäinen solu rakentuu soluksi, niin, geenitutkimus
on tärkeä
tutkimusalue, varsinkin ainevärähtelyn(radioaallot) vaikutuksien
tutkimukselle, mutta
geenimapimulaatio aiheuttaa luonnossa elämän etenemisen kannalta
muutoksia, joita ei voi
ennustaa.
Elämän problematiikkaa lisää;
Jos on olemassa yksi geeni, niin miten se yksi geeni rakentaa toisen
itselleen kaveriksi?
Pelkkää kemiaa ja fysiikkaa? Pelkkää henkeäkö vastapainona? Sama ongelma
molemmissa?
Kemian teoriassa vielä selittämätön asia kuvataan viivalla. Fysiikassa ei
yksittäinen
atomi kykene tekemään itsestään kahta samankokoista atomia tyhjästä. Hengi
ei elä ilman
hengitysprosessia ihmisessä. Hengitysprosessi taas on, ilma-aineen
siirtämistä kehoon
solun elämän voimaksi. Miten solu tämän ilma-aineen osaa siirtää itsensä
elämän voimaksi?
Elämä on aikamoinen juttu, tutkii sitä miltä kantilta tahansa. Entä
aivosolujen toiminta,
mielen toiminta, minuuden toiminta? Sokea tieteellinen geenimanipulointi
on tekijältään
järjetöntä koska ei edes tekijän oman mielen toiminnan perusasiat ole
tiedossa.
Mutta geenipottujen tuhoaminen kyllä on hyvän ruokaperunan haaskaamista.
Tuskinpa siinä
sinänsä myrkkyjä on kehittynyt ellei sitten vahingossa? En tiedä, kun en
ole oikein varma
tuosta geeni-manipulaation menetelmästä? että laitetaanko siinä solun
oletetun dna-ketjun
osasia uuteen järjestykseen, vai, yhdistetäänkö siinä vieraita soluja
toisen kasvin
soluun, ja tutkitaan sitten uusi dna-järjestys. Onko dna-ketjusta saatu
kuvaa josta näkee
että dna-ketjun yksittäinen dna-säie on kaksiosainen ainekoosteeltaan?
Itse en tekisi geenimanipulaatiota millään järkevillä perusteilla vaan
tyytyisin
geenitutkimukseen, materiaaliahan luonnossa siltä osin on ihan tarpeeksi,
vanhaa ja uutta
muuntuvaa, sekä syntyvääkin ainekoostetta.
Elämä on hyvä juttu.
Hei.;)