Kirjoittajan mukaan: Heikki Rinnemaa (hrinne_miUku_mbnet.fi)
Päiväys: 18.08.2005 9:15
Hei.;)
Kirjoitit;
...
Onko mahdollista riisua DNA-tikapuulta sitä
ympäröiviä emäspareja? Vai ovatko nämä "tikapuut"
itseasiassa emästen (sähköistä?) vuorovaikutusta
keskenään? Tätä muistan ihmetelleeni jo aikoinaan
lukionpenkillä istuessani, pitäisi tarkastaa jostain!
...
Sähkökin on ainetta.
Kirjoitit;
...
Siittiön- ja munasolun haploidiset (kutakin
kromosomia vain 1kpl) geeniperimät yhdistyvät ainakin
näiden emästen paritumissääntöjen perusteella
(adeniini+tymiini, jne.).
Jos kysytään, miksi juuri tietyt emäkset pystyvät
pariutumaan vain keskenään, voitaisiin tietenkin kysyä
myös, miksi yhdessä vesimolekyylissä on juuri kaksi
vetyatomia?
...
Jos pariutumis-säännöt on tiedossa, niin mitkä ne on? Adeniini+tyniini
lienee näiden
haploidisten kromosomien ainemäärittelyä, ei kyseisten aine-rakenteiden
toiminnan tai
niiden pariutusmis-sääntöjen luetteloa.
Atomiteoreettinen määrittely?
Vesi luultavasti sisältää muitakin atomiteorian avulla määriteltäviä
aineosasia kuin
vetyä, ja näin ollen vesimolekyyli ei voi olla vesimolekyyli jos se on
kahden vetyatomin
muodostama ainekasauma vaan se on kahden vetyatomin muodostama vetymolekyyli.
Kirjoitit;
...
Lisäksi yksilölle periytyvissä piirteissä vaikuttaa
tietenkin geenien jako dominoiviin- ja
resessiivisiingeeneihin. Nämä ovat ainakin ihan
tunnettuja lainalaisuuksia ominaisuuksien
periytymisestä tutkittaessa. (mutta siis liittyvätkö
nämä peritymissäänöt, jaottelu dominoiviin ja
väistyviin geeneihin, juuri ja vain tähän emäksien
pariutumissääntöihin? Hmm...)
...
Dominoiva/regressiivinen, hmm. tuskinpa valintaprosessi niin
yksinkertainen on luonnon
ympäristössä.
Kirjoitit;
...
Käsittelenkö tässä muuten edes ,mielestäni yhtä
keskeisintä kysymystäsi, miten tapahtuu valinta?, vai
olenko täysin hakoteillä? Täsmennätkö?
...
En tiedä.
Minä kun en tiedä miten valinta tapahtuu?
Toki sen tiedän että samat lajit valitsevat saman lajin yksilöitä ja
poikkeukset on
harvinaisia, vaikka eilen sienireissulla näinkin pyyteeren. En hoksannut
ottaa valokuvaa,
jäin katselemaan sitä. Täytyy käydä syksyn mittaan, pyy asustelee yleensä
samoilla
paikoilla. Tosin pyyteeri on lähes saman lajin jälkeläinen eikä lisäännyt
luonnossa sen
jälkeen vaan kuolee poikkeavana yksikseen vanhuuteen, ellei sitten pääse
soitimella
kiksauttamaan. Tietääkseni luontaisesti poikkeavat metsäkanalinnut eivät
ole lisääntyneet.
Vadelmia on vielä ja löysin kauniita kantarelleja sekä löysin muutaman
herkkusienenkin ja
kyystä sain pari valokuvaa. Antoisa päivä siis.
Elämän tutkimisen kannaltakin, sillä kantarellin ns.geenit lienevät
kellertäviä?
Kirjoitit;
...
Tekstisi mielenkiintoisimpaan kysymykseen, miten
geeni syntyi? Miten ensimmäinen geenirakennelma? En
uskalla heittä mitään teorian tapaistakaan.
...
Kaksi vaihtoehtoa, olleet ikuisesti tai elämä on syntynyt yhden
alkuisuudesta.
...
Sattumalta? Miten sattuma syntyi?
...
Sattumaa sinänsä ei ole vaan luonto toimii yhtenäisenä osakokonaisuuksien
kokonaisuutena,
hankalin ongelma vain luonnon yhtenäisen toiminnan ymmärtämiselle on se
että luonnon
osakokonaisuudet, yksilöt, tarvitsevat elääkseen, ravintoa, muita yksilöitä.
Elämän tutkijan kannalta mielenkiintoinen paradoksi, maailmassa syntyy
elämää joka
elääkseen tarvitsee sitä mitä syntyy ja näin syntyvä silloin kuolee.
Varsinainen
järjettömyyden paradoksi, oli se tämä maailma sitten luonnon evoluution
kehittämää tai
Jumalan suunnittelemaa tai sitten vain elämän jatkuvaa etenemää, niin
paradoksi kuitenkin.
Jokainen asia on sitä edeltävän hetken ja sillä hetkellä olevan tilan
tapahtumien seuraus,
sattumaa ei sinänsä ole. Toki, se että jotakin me ihmiset suunnittelaan
tai ajatellaan
tekevän ja sitten tapahtuukin jotain muuta, menee asiat sattumalta
pieleen, se on yleinen
sanonta, sattuman sanelema juttu.
Kirjoitit;
...
Miksi geneettinen perimä jakutuu ja pyrkii jatkamaan
itseään yksilöstä toiseen, sukupolvesta seuraavaan?
Onko olemassa joku voima, joka yhtä vääjäämättä vetää
elämää puoleensa, kuin elämä kuolemaa?
...
Genettinen perimä siirtyy elämän jatkumona, kuten solujoukon muodostama
muoto-rakennekin,
mutta geneettinen perimä ei mielestäni pyri jatkamaan itseään. Ajatus
geeneistä jotka
sanelee viisauden, tieto-opppimisen kyvyt, ja omaa kilpailuvietin, jne, on
vääristynyt
kuva luonnon elämän toiminnasta.
Tuskinpa solussa olevissa aineesta rakentuvissa tikapuissa sitä tietoa on?
Kysynkin seuraavaan ns.yleisluontoisen kysymyksiä.
Mitä eroa on elävän ja kuolleen olion geenillä?
Toisaalta, jos mennään elämän tutkimisessa vielä syvemmälle solun
saloihin, niin, seuraava
asia onkin mielenkiintoisempi.
Miten aivosolu taltioi muistikuvan itseensä? Missä kohden solua muistikuva on taltioituneena?
Muistan helposti eilisen sienireissun ja voin mielikuvissani helposti
muistella reissun
mieleenpainuvimpia kohtia, kuten sen pyyteeren.
Tiedeihminen ei vielä osaa kertoa miten elävän olion aivosolut toimii ja
on silti valmis
manipuloimaan solujansa, ja geenejänsä, koska olettaa että geenit sanelee
kaiken.
Aikamoinen hulluusparadoksi, aikamoinen.
No, eipä tästä aiheesta enää enempää, kun menee jutut liian pitkiksi, ei
saa muut
sähköpostipalstalla suun-, hups, sormeilunvuoroa.
Hei.;)