Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_miUku_smy.fi)
Päiväys: 22.08.2005 10:46
Moi!
Kun kirjoitin, että
> >No, sähkö kuitenkin on ainetta, mutta eri perusteella.
> Nimittäin sillä,
> >että sähkö on energiaa ja energia on ainetta. Kaavakin tälle on
> >keksitty, sen mukaan aineen sisältämä energia saadaan kun
> aineen massa
> >kerrotaan valon nopeuden neliöllä.
niin Pekka Raukko vastasi, että
> Ei se kyllä aivan noinkaan ole. Energia ei ole ainetta, eikä
> aine energiaa.
> Se maailman kuuluisin kaava kertoo millä suhteella energia on
> teorian mukaan muunnettavissa aineeksi ja aine energiaksi.
Jaa, no joo, kyllä se VOI olla noin, mutta voipi olla ettei olekaan. Ns. tiede ei oikeastaan tiedä tätä asiaa, eikä ole siitä kovin kiinnostunutkaan, koska ilmiöiden ymmärtämisen ja ennustamisen kannalta ei ole suurta merkitystä, onko aine todellakin sama asia kuin energia vai vastaavatko ne vain toisiaan.
Se on sama juttu kuin aalto-hiukkasdualismissa: jotkut ilmiöt on mahdollista ymmärtää pitämällä vaikka nyt elektronia hiukkasena (= ainetta), jotkut toiset taas pitämällä sitä aaltona (= energiaa).
Muutenkin minua aina hämmästyttää esimerkiksi ihmistieteilijöiden ulkokohtainen näkemys modernista fysiikasta, että se mielestään tutkii jotenkin yksikäsitteistä ja itsestään erillään olevaa maailmaa, kun jo modernin fysiikan perustakin sisältää vaikka nyt Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen, jonka mukaan on teoreettisestikin mahdotonta ratkaista hiukkasen massa ja nopeus tiettynä ajankohtana siitä todennäköisestä syystä, että kohde ja tutkija sekoittavat toistensa maailmaa aivan liikaa. Esimerkiksi psykologiassa behaviorismi muistuttaa Newtonin mekaniikkaa paljon enemmän kuin moderni fysiikka.
Ja mikä sitten on olemassa ja mikä ei. On helppo ajatella, että aine on olemassa, mutta entä energia? Tosiasiassa energia on ihmisen keksimä suure, joka auttaa ymmärtämään ja ennustamaan yhdellä iskulla mitä moninaisimpia luonnonilmiöitä. Mutta kukaan ei ole nähnyt energiaa eikä sitä ole koskaan pystytty mittaamaan, vaan on pystytty mittaamaan vain energian (jos sitä siis on) vaikutuksia, kuten vaikka salamoita ja kappalten liikettä, josta vaikkapa lämpö on erikoistapaus.
Tällaisia suureita on fysiikassa pilvin pimein. Esimerkiksi voisi mainita niinkin yksinkertaisen asian kuin massa, joka synnyttänee painovoimakentässä mitattavan suureen, nimittäin painon. Mutta saman kappaleen massa on siis sama myös Kuussa, vaikka sen paino onkin eri. Massa ei muutu kuin nopeuden funktiona, jos oikein muistan.
Jokseenkin tällaisia minulle kouluissa on opetettu, mutta saatan kyllä muistaa ja ymmärtää jotakin väärinkin.
Hannes Mäntyranta