Kirjoittajan mukaan: Hannes Mäntyranta (hannes.mantyranta_miUku_smy.fi)
Päiväys: 22.08.2005 14:35
Tervehdys!
Kun kirjoitin, että
> Heikki Rinnemaan viestiin vain sen verran, että kun hän
> kirjoitti, että
> > Aine on ainetta ja VAIN aine on olemassa olevaa.
> niin minä kysyn, että mistäs tiedät.
niin Heikki vastasi ensin, että
> Hannes, kysyit vaikka lause päättyi pitseeseen; ...
Niin, siis jos tässä nyt kiusaa kysymysmerkin puuttuminen, niin kerronpa, että suomen kielen kieliopin mukaan epäsuoran kysymyslauseen perään ei sellaista kuulu laittaakaan, vaikka virke kuinka päättyisi kysyvään sivulauseeseen.
En nyt niin vakavissani asiaa kysynyt, mutta Heikki vastasi, että
> Seuraavat väittämät riittänevät.
ja väitti sitten kaikenlaista. Ja niiden perusteella voikin toki uskoa, että ainetta on olemassa. Mutta minkäänlaisiksi todisteiksi niistä ei ole, mutta olisihan sellaisen vaatiminenkin toisaalta aika kohtuutonta.
Sitten Heikki yltyi kirjoittamaan, että
> Muuten, matematiikan perusasia, yhtälöoppi.
> f=ma
> jossa
> m=olemassa olevan "aineosasen" massa
> a=m;n liikenopeus, esim. 9,8
> a voi olla 0-jotain maksimi(kuten c2) tai enemmänkin
niin täytyyhän tähän nyt sanoa, että
- matematiikka ei ota minkäänlaista kantaa siihen, onko joku asia olemassa
vai ei
- kaavassa F = ma (siis iso-F) m tarkoittaa siis massaa ja a kiihtyvyyttä,
eikä siis nopeutta
- a, eli siis kiihtyvyys, ei voi missään tapauksessa olla valon nopeus
toiseen siksikään, , että kiihtyvyyden yksikkö on metriä per sekunti
toiseen, kun taas nopeuden neliön yksikkö on metriä toiseen per sekuntia
toiseen - mikä siis kuvaa näiden asioiden eroavaisuutta toisistaan mutta ei
todista mitään
- kiihtyvyydelle (a) ei tietääkseni ole keksitty mitään fysikaalista
ylärajaa
Lisäksi huomauttaisin, että yhtälöoppi on huono malli kyseisen fysiikan peruslain kuvaamiseen. Paljon järkevämpi on puhua funktiosta, tai riippuvuudesta, mikä on helpointa ymmärtää niin, että yhtälö kuvastaa sitä, minkälaisen kiihtyvyyden mikäkin voima saa aikaan tietynsuuruisen massan ollessa kyseessä (tai kääntäen, eli niin kuin se on tuosta kaavasta nähtävissä, millaisen voiman mikin kiihtyvyys vaatii).
Kyseessä on siis riippuvuus. Siitä, että kyseessä on ensimmäisen asteen käytä eli suora voi päätellä, että voimalla ja kiihtyvyydellä ei ole yläeikä muuten alarajaakaan, koska kumpikin voi olla myös negatiivinen. No mitenkä niin? Siten, että itse asiassa F = ma on erikoistapaus, siinä on vektorimuotoiset kiihtyvyys ja voima korvattu itseisarvoillaan.
Toisin sanoen, kiihtyvyydellä ja voimalla on reaalimaailmassa aina suunta. Ja vaikka kiihtyvyyden itseisarvo eli suuruus olisikin vakio, kiihtyvyys voi muuttua kaiken aikaa, koska sen suunta muuttuu, kuten on esimerkiksi vakionopeudella kulkevan auton renkaiden kehällä kulkevan pisteen laita.
> Miksi m on olemassa ikuisesti jos se ei voi syntyä
> olemattomasta ollakseen ikuisesti olemassa?
Siitä, että m on olemassa ikuisesti, ei ole mitään todistetta. Päinvastoin, on hyvin mahdollista, että se nimenomaan ei ole ikuinen ja että se on syntynyt materiaalisessa mielessä tyhjästä, eli energiasta. Sillä niin se vaan voi olla, että alkuräjähdyksessä syntyi materiaa ja antimateriaa, ja jos ne kohtaavat, siihen loppuu sen m:n ikuisuus.
> kyllä se jämpti on niin, että elävä solu
> jossa on jotain, on jotain.;) Ja siihen ihmiskunta vaikuttaa
> tieteen alueilla nykyään aika sokeasti.
Aika vankka perustelu tämä "kyllä se jämpti on niin". Sillä on monta asiaa tässä maassa osoitettu oikeaksi.
Hannes