Kirjoittajan mukaan: Heikki Rinnemaa (hrinne_miUku_mbnet.fi)
Päiväys: 31.08.2005 13:56
Hei.;)
Yksilön terveysasiat ne on jatkuvasti puntarissa. Terveet moittivat
sairaita ja sairaat
valittavat terveille. Terveydenhoitoa saa sairaat ja sairaudenhoitoa
terveet. Ota siitä
sitten selvä?;)
Jos nyt oikein nyky-yhteiskuntaa ajattelee kaikkine kommervenkkeineen niin
on aika vaikea
sanoa että,
yksilö olisi yksin vastuussa terveydentilastaan riippumatta muista yksilöistä,
muista yksilöistä tai siis laajemmin koko yhteiskunnasta, luontokunnasta.
Tekniikka, kemia, ravinto, pakokaasut, sähkömagneettikentät, talousopit, luonnonmullistukset, mielen psyykkaus, mainonta, pörssitalous=irtosanomiset, jne.
Liiallinen yksilön sormella sohiminen, sehän on vähän sama asia kuin
mustapääpitkäkorvajänistä alkaisi syyttämään siitä että kun ei lunta
satanut ajoissa ja
turkin vaihdoit silti valkoiseksi ja menetit helpommin henkesi metsämiehen
kattilassa,
niin oma vika se on, mitä menit vaihtamaan sen turkin.
Toki, yksilön vastuu on olemassa, kuten jänikselläkin, että ei juokse
minne sattuu
metsässä, mutta, yhteiskunnan tehokkaan selviytymisen kannalta, yhteinen
vastuu ja vastuun
jakaminen on paras konsti. Siksi kai vakuutusyhtiötkin on perustettu että
yhteinen vastuu
auttaa yksilöä, sitä metsästäjääkin?
Yksilön vastuu kai lähtee ensisijaisesti oman elämänsä arvostamisesta ja sen ymmärtämisestä, omana luontaisena minänä.
Olisiko paremminkin niin että nyky-yhteiskunta on menettämässä kyvyn antaa
ihmisen kasvaa
ymmärtämään oman luontaisen elämänsä arvostus, kun joka paikassa alkaa
tunkemaan "tutkitun
kauniin Euron" käsite ainoana elämän mittarina.
Kyllä kai se ihminen on hyvä ihminen vaikka olisi ruma ja Euroton ja
ansaitsee silti
sairaudenhoitoa yhteiskunnan yhteisen vakuutuksen kautta?
Miksi erikois-sairauksien hoito on usein eriytetty julkisesta sairauksien
hoidosta, kun
jokainen sairaus lienee sairaus, siinä missä sairaus muutenkin?
Onkohan niin että,
ns.yksityinen sairaudenhoitosysteemi joka systeeminä taistelee julkista sairaudenhoitosysteemiä vastaan,
taistelee sittenkin eri arvoperustein?
Vaikka molemmissa taitaa olle ajatuksena silti se että sairaus on heti
hoidettava ja minun
sairaus ensimmäisenä.
En ymmärrä tuota sairauksien hoito-systeemien eriyttämistä ns.julkiseen ja
yksityiseen
kenekään etuna. Mielestäni se on monen yksilön haitta, sekä sairauksien
hoidon tehokkuuden
este.
Riippumatta siitä kumpi sosiaalinen systeemi meillä on
(verosysteemi+kela tai vakuutus-systeemi+kela,)
niin,
voisikohan joku viisas kertoa ihan vakavissaan että, mitä etua siinä on
että meillä
Suomessa pyritään ylläpitämään kahta systeemiä?
Kokonaistehokkuuden kannalta ajateltuna, sairauden kärsijän, siis hoitoa
haluavan
ns.ostajan näkökulmasta ajateltuna, nykymenetelmä kaksine systeemeineen on
aika tehoton.
(Tehottomuus ei tarkoita tässä sinänsä ihmisten yksilöllistä toimintaa,
vaan, systeemien
aiheuttamaa ja siten kuluttamaa ajanhaaskausta ja asioiden vatvomista
monella taholla ja
alueilla.)
Miettikääpä huviksenne, hyvät lukijat, miksi meillä on kahdenkertainen ns.sosiaalijärjestelmä, on verojärjestelmä ja vakuutusjärjestelmä?
Onko tässä kyseessä perinteinen systeemitaistelu, rikkaat/köyhät, kahtiajako?
Jonkunhan ne on työt tehtävä, riippumatta systeemistä ja pienessä maassa
yksi hyvä
systeemi on parempi kuin kaksi huonoa? Oli se sitten yksityinen tai
julkinen. Julkisessa
on tosin se ominaisuus, että se on pakkohallinnoitavissa ja yksityinen
sinänsä
suoranaisesti ei. Hmm, aika vaikea yhtälö tuo sairaudenhoito.
Ehkä kannattaa vaan satsata kävelyyn ja kävellä kohti vanhuutta ja
kuolemaa reippain
mielin.Niin ainakin sitten paremmin kuolee 60%;sen terveenä vanhuksena
eikä makaa 10%;sen
sairaana viimeisiä vuosia pienipalkkaisten perushoitajien käänneltävänä.
Onhan sen tosin jäniksenkin, tuo lumijalan, ristiturvan, vaihdettava
turkkinsa syksyisin
ja keväisin, riippumatta siitä tahtooko sitä itse vai ei. Siitä työstä
sekään ei pääse
eroon. Monta purasua saa haavan kylestä purasta jotta turkki vaihtuu.;)
Hei.;)