SELVITYSPYYNT# EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

---------

Kirjoittajan mukaan: lähettäjä (cheku_miUku_kolumbus.fi)
Päiväys: 17.09.2005 13:42



SELVITYSPYYNTÖ EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE ISOJOEN LELLUNNEVA 1953, KEMI 1955, HEINÄVEDEN TULILAHTI 1959, ESPOON BODOM 1960 ja TURKU 1963:
(1) SELVITTÄMÄTTÖMÄT HENKIRIKOKSET ON NYT KUNNOLLA SELVITETTÄVÄ;
(2) VIRANOMAISTOIMINTA (POLIISI, KRP JA SUPO) ON SELVITETTÄVÄ;
(3) MAHDOLLINEN POLIITTINEN PAINOSTUS ON SELVITETTÄVÄ

(...) KRP:n rikoskomisarion virassa ollessaan Matti Paloaro teki kaikkensa,

jotta Hans Assmannin osuus rikoksiin olisi tutkittu niin perusteellisesti kuin

se oli hänen mielestään aiheellista. Vaikka hänen omassa virastossaan oli

pitkään tutkijoita, jotka olivat olleet tapahtumia selvittämässä, he eivät

halunneet keskustella niistä. Vain ravontolassa tai saunassa he saattoivat vihjaista,

että siihen mieheen ei saanut koskea. Kiellon antajaa he eivät tienneet.”

(Matti Paloaro – Jorma Palo: Luottamus tai kuolema! Tammi 2004)

Isojoen Lellunneva vuonna 1953, Kemi vuonna 1955, Heinäveden Tulilahti vuonna 1959, Espoon Bodom vuonna 1960 ja Turku vuonna 1963 – mikä tekijä yhdistää noita paikkakuntia ja vuosilukuja?

Noilla paikkakunnilla suoritettiin mainittuina vuosina raakoja henkirikoksia, jotka ovat yhä selvittämättä. (Mainitut rikokset johtivat kahdeksan [8] ihmisen kuolemaan.) Parhaillaan käydään Bodom-oikeudenkäyntiä, mutta jo nyt näyttää todennöiseltä, ettei tuo oikeudenkäynti voi tuoda esiin totuutta Bodomin tapauksessa. Selvää on, ettei käynnissä olevan Bodom-oikeudenkäynnin päättyminen tuo selvyyttä edellä mainittuihin muihin selvittämättömiin henkirikoksiin. Käynnissä oleva Bodom-oikeudenkäynti ei myöskään tuo selvyyttä maassamme 1950- ja 1960 luvulla oleskelleen ja toimineen vieraan vallan agentin (vakoilija) Hans Assmannin (HA; Hans Assmann ei ollut hänen oikea nimensä) arvoitukseen. Käynnissä oleva Bodom-oikeudenkäynti ei myöskään selvitä poliisin, KRP:n ja SUPOn suhtautumista HA:han eikä väitettyä poliisiin kohdistettua poliittista painostusta.

Edellä mainitut asiat vaativat nyt perinpohjaista selvittämistä. Demokraattisessa oikeusvaltiolla kansalaisilla on oikeus vaatia, että viranomaiset kertovat kansalaisille totuuden mainituista asioista. Koska poliisiviranomaiset eivät ole kyenneet näitä asioita tyydyttävästi selvittämään, tehtävä lankeaa eduskunnan oikeusasiamiehelle. Siinä tapauksessa, ettei eduskunnan oikeusasiamieskään kykene näitä asioita selvittämään, eduskunnan oikeusasiamiehen on esitettävä erityisen puolueettoman ja riippumattoman tutkintaelimen (tutkintakomissio) asettamista tehtävänä tutkia ja selvittää mainitut asiat perusteellisesti ja antaa niistä yksityiskohtainen julkinen raportti.

Suomessa on ainakin viisi selvittämätöntä henkirikostapausta, jotka viittaavat sarjamurhiin ja sarjamurhaajaan: Isojoen Lellunneva 1953, Kemi 1955, Heinäveden Tulilahti 1959, Espoon Bodom 1960 ja Turku 1963. Noissa rikoksissa sai surmansa kahdeksan (8) ihmistä.

Isojoella tapasi kohtalonsa 18-vuotias neitonen (AKS). Hänen poskiluunsa oli murtunut; sisäelimissä oli teräaseella aiheutettuja pistojälkiä; kasvoissa oleva jälki kertoi iskusta tylpällä esineellä. AKS:n polkupyörä oli upotettu suonsilmäkkeeseen renkaat ylöspäin; renkaista oli poistettu venttiilit; ohjaustanko oli vääristynyt. Ruumis oli kätketty suohautaan, joka oli taitavasti naamioitu. Läheiseltä ojatyömaalta löydettiin lapio.

Kemissä murhattiin 20-vuotias neitonen EMI. Murhaaja oli ollut raivon vallassa ja iskenyt viiltohaavoja uhrin kaulaan ja pistohaavan korvan taakse.

Tulilahdella murhattiin kaksi neitosta (EN ja RP). Heidät oli kätketty suohautaan, noin 20 metrin päähän heidän teltastaan. Toista uhria oli lyöty päähän tylpällä esineellä, toista hakattu puukolla kuin raivon vallassa. Hauta oli naamioitu taitavasti. Haudan päälle oli asetettu kuusentaimi, joka oli katkaistu puukolla. Puukon terästä jääneet pikku naarmut osoittivat käyttäjänsä olleen vasenkätinen. (Auscwitzin tuhoamisleirin 'ammattitappaja', huumeriippuvainen HA, joka oli saanut Neuvostoliitossa täydellisen agentti- ja vakoojakoulutuksen, oli vasenkätinen.)

Bodominjärven rannalla murhattiin vuoden 1960 ensimmäisen helluntaipäivän aamuyön kuluessa kolme telttailevaa nuorta (kaksi tyttöä: MIB ja ATM ja yksi poika: SAB). Yksi pahoinpidelty nuorukainen
(NWG) selvisi hengissä. Murhat oli suoritettu veitsen- tai
puukoniskuilla. NWG:tä oli isketty lisäksi painavalla esineellä leukaan ja takaraivoon.

Turussa murhattiin omassa asunnossaan nainen S-LW. Asunnossa oli käyty ankara kamppailu. Uhrin kaulaan oli kierretty pöytälampun johto. Kaikesta näki, että uhri oli taistellut henkensä edestä kaikin voimin viimeiseen saakka.

Mainitut selvittämättömät henkirikokset osoittavat suurta aggressiivisuutta (hyökkäykset raivon vallassa). Tekotapa on ollut raaka
(toistuvat teräaseella iskemiset tai pöytälampun johdolla kuristaminen).
Ruumiiden kätkeminen on ollut taitavaa ('ammattitaitoista'). Murhaaja on ollut joko äärimmäisen 'etevä', koska hän ei ole jäänyt kiinni, tai murhaajalla on ollut vaikutusvaltaisia suojelijoita.

Onko Suomessa ollut henkilö, johon rikosten profilointi tekijänä näyttäisi sopivan? Suomessa oleskeli 1950- ja 1960-luvulla vieraan valtion agentti eli vakooja (HA) (Saksassa vuonna 1924 syntynyt Hans Assmann, joka ei kuitenkaan ollut hänen oikea nimensä, kuoli Ruotsissa 19.6.1998.), joka sai järjestetyn avioliiton kautta Suomen kansalaisuuden. Hän esiintyi kirkkomaalarina kiertäen ympäri Suomea henkilöautolla. Hänellä oli apulaisenaan ja autonkuljettajanaan kolminkertainen murhamies (L). (L teki itsemurhan hukuttautumalla vuonna 1969. ”Hän saattoi olla sama henkilö kuin julkisuudessa usein mainittu paikallinen helposti suuttuva kioskinpitäjä” (Matti Paloaro – Jorma Palo: Luottamus tai kuolema! Tammi. Jyväskylä 2004, s. 134; kyseisestä HA:n apulaisesta ja autonkuljettajasta käytetään mainitussa kirjassa nimeä Antti). HA:sta tai hänen käytössään olevasta autosta tai autonkuljettajasta tehtiin havaintoja mainittujen rikosten yhteydessä.

Isojoella 1953 HA ja L olivat murhan aikoihin autoajelulla samoilla tienoilla. L toi HA:n kotiin aamuyöllä pyytäen yösijaa HA:n vaimon (V) vanhempien luota. HA oli kadottanut toisen sukkansa, ja hänen kenkänsä olivat märät. (Murhatun katoamispaikan läheltä löydettiin miesten trikoosukka, jonka omistaja jäi tuntemattomaksi.) HA:n ja L:n lähtiessä uudelleen ajelulle he ottivat mukaansa rautalapion. V havaitsi auton etuosassa pieniä lommoja. HA tunnusti myöhemmin KRP:n ex-rikostutkijalle Matti Paloarolle AKS:n kuoleman ”vahingossa tapahtuneeksi yliajoksi”
(ks. Paloaro – Palo: Luottamus tai kuolema!, s. 101).

HA oli viettänyt pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen. V pelkäsi että HA:lla oli tekemistä Tulilahden tapauksen kanssa, koska se muistutti Isojoen Lellunnevan tapausta.

Kemin tapauksessa HA oli juuri rikosyönä Kemissä.

Bodomin tapauksessa HA hakeutui rikospäivän jälkeisenä päivänä hoitoon Helsingin kirurgiseen sairaalaan ja näytteli tajutonta. HA:ta ei käynyt katsomassa hänen vaimonsa vaan salaperäinen neiti Hall, joka lienee ollut HA:n naisystävä. Osaston henkilökunta oli vakuuttunut, että HA oli kyseinen murhaaja. Ensiksi julkaistut tuntomerkit sopivat HA:han. Kaksi hypnotisoitua henkilö antoi kuvauksia, jotka sopivat nimenomaan HA:han. Hypnoosin suorittaja, professori Asser Stenbäck oli vakuuttunut, että Bodom-murhaaja oli juuri agentti HA. Siitä ovat vakuuttuneita myös Jorma Palo, RKP:n ex-rikostutkija Matti Paloaro ja Uuden Suomen entinen toimittaja Asko Vuorjoki sekä monet muut henkilöt. HA asui Espoon Bodomissa, josta ”oli vain lyhyt matka Bodominjärven rantaan” (Paloaro – Palo: Luottamus tai kuolema!, s. 123). HA:n apulainen (autonkuljettaja) asui ”rikospaikasta noin viiden kilometrin päässä” (ibid.). (Kaikki HA:n kirurgisessa sairaalassa tavanneet pelkäsivät häntä. HA käyttäytyi aggressiivisesti ja röyhkeästi syyttäen henkilökuntaa epäpäteväksi.)

Mitä tulee HA:n alibeihin, ne eivät olleet luotettavia. Bodomin tapauksessa pääalibin antoi HA:n 'tyttöystävä' (rakastajatar) eli HA:sta riippuvainen ja todennäköisesti HA:ta pelkäävä ihminen. Alibin 'todensivat' [HA:n vaimon] lisäksi HA:n tyttöystävän (= rakastajatar) vuokraisäntä ja työpaikka (ks. Paloaro – Palo: Luottamus tai kuolema!, s. 173). Vuokraisäntä on saattanut olla edellä mainitun neiti Hallin sisar.

Helsingin kirurgisen sairaalan amanuenssi (Jorma Palo) pantiin soittamaan sen vallilalaisen verstaan talonmiehelle, jossa HA ilmoitti saaneensa punaviiniä käsilleen ja ehkä vaatteilleenkin. Talonmies kielsi jyrkästi HA:n käyneen työpaikallaan helluntaina (1960) (ks. Paloaro – Palo: Luottamus tai kuolema!, s. 124). Toisin sanoen, kaikki alibien antajat tai 'todentajat' olivat HA:sta jollakin tavalla riippuvaisia, ja kaikki he todennäköisesti pelkäsivät HA:ta.

Turun murhan tapauksessa monet turkulaiset tiesivät HA:n vierailuista S-LW:n luona. S-LW:llä oli avioton poika (HA:n näköinen). Poika (Hannu) uskoo, että HA oli hänen äitinsä (siis Hannun äidin) murhaaja. S-LW oli alkanut seurustella muiden miesten kanssa. Sitä HA ei voinut sietää. Murha-aamuyötä edeltävänä iltana S-LW oli ollut tanssiravintola Valenciassa. HA:n vaimo löysi HA:n taskusta Valencian laskun.

Alunperin saksalainen HA oli aikoinaan Auschwitzin keskitysleirin, oikeastaan: tuhoamisleirin, vartija, joka (KRP:n ex-rikostutkijalle) kertomansa mukaan joutui suorittamaan leirissä muun ohessa tappotehtäviä. Hän oli kertonut joutuneensa Neuvostoliiton sotavangiksi ja saaneensa Neuvostoliitossa agentin ja vakoojan koulutuksen. Hänen asemapaikakseen määrättiin vuonna 1952 Helsinki. Kertomansa mukaan HA:lla oli Suomessa suojattu toimintavapaus. Aikansa korkea poliisiviranomainen (Fjalar Jarva) on myöhemmin epäsuorasti myöntänyt Uuden Suomen toimittajille (muun muassa Asko Vuorjoki), että poliisia oli painostettu: ”Aika ja olosuhteet olivat silloin sellaisia, että emme voineet muuta. Me kaikki tiedämme, mistä oli kysymys (...)” (Paloaro – Palo: Luottamus tai kuolema!, s. 176).

Nyt on kysyttävä, mistä Bodomin käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä on kysymys? Onko kysymys Bodom-tapauksen saattamisesta pois päiväjärjestyksestä eli asian arkistoimisesta ja 'työrauhan' saamisesta poliisille ja KRP:lle? Halutaanko NWG:n syyttämisellä suojella maamme 1950- ja 1960-luvun poliittisen johdon, SUPOn ja KRP:n mainetta samoin kuin KGB:n/NL ja CIA:n/USA mainetta?

Bodom-oikeudenkäynti ei saa merkitä agentti HA:n tapauksen ja maassamme harjoitetun 1950- ja 1960-luvun agenttitoiminnan peittelyä, salailua ja arkistointia. Kaikki mainitut selvittämättömät henkirikokset (Isojoen Lellunneva 1953, Kemi 1955, Heinäveden Tulilahti 1959, Espoon Bodom 1960 ja Turku 1963), on selvitettävä. Suomen kansalaisilla on oikeus vaatia, että kyseinen agenttitoiminta selvitetään ja julkistetaan yleisölle juurta jaksaen.

Ketkä olivat 1950- ja 1960-luvuilla KGB:n ja CIA:n salaisia asiamiehiä Suomessa ja ketkä olivat heidän suomalaiset apulaisensa ja yhteistyökumppaninsa?* Mikä oli Kekkosen, SUPOn ja KRP:n rooli? Tätä selvitystyötä vaatii niiden murhattujen suomalaisten muiston kunnioittaminen, joita maamme poliisi- ja turvallisuusviranomaiset eivät kyenneet suojelemaan ja joiden murhaajaa/murhaajia sanotut viranomaiset eivät kyenneet saattamaan oikeudelliseen edesvastuuseen hirvittävistä rikoksistaan.

Edellä esitetyillä perusteilla, pyydän, että Te, Eduskunnan Oikeusasiamies, selvitätte tässä kirjoituksessa (selvityspyyntö) tarkoitetut asiat, mukaan lukien seuraavat seikat:

1.
Miksi Gustafssonin esitutkinta, pidätys ja vangitseminen tapahtuivat vasta keväällä 2004, vaikka DNA-tutkinta (johon poliisi vetosi) oli otettu käytöön Suomessa rikostutkinnassa
(julkisuudessa olleiden tietojen mukaan) jo vuonna 1991?

2.
Miksi esitutkinnassa ei pyritty löytämään Gustafssonin lisäksi muita epäiltyjä?

3.
Miksi Bodomin tapauksessa ei ole koskaan kunnolla kuultu emeritusprofessori Jorma Paloa ja KRP:n entistä rikostutkijaa Matti Paloaroa ja Uuden Suomen entistä toimittajaa Asko Vuorjokea?

4.
Miksi Hans Assmannia suojeltiin poliittisesti?

5.
Ketkä poliitikot suojelivat Assmannia? (Oliko se Kekkonen? Oliko muita? Keitä he olivat?)

6.
Painostiko Suomen poliittinen johto poliisia Assmannin tapauksessa ja Bodomin tapauksessa?

7.
Minkä vieraan vallan tai minkä vieraiden valtioiden agentti
(vakooja) Assmann oli?

8.
Oliko Assmann Neuvostoliiton (KBG) agentti tai DDR:n (STASI) agentti tai Länsi-Saksan agentti tai USA:n (CIA) agentti tai kaikkien niiden tai joidenkin niiden agentti?

9.
Ketkä olivat Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla KGB:n ja CIA:n agentteja?

10.
Ketkä olivat Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla KGB:n ja CIA:n suomalaisia yhdyshenkilöitä ja apulaisia?

11.
Ovatko poliisi, KRP ja SUPO toimineet Assmannin tapauksessa lainmukaisesti?

12.
Ovatko poliisi, KRP ja SUPO toimineet Bodomin tapauksessa lainmukaisesti?

13.
Ovatko poliisi, KRP ja SUPO toimineet Gustafssonin tapauksessa lainmukaisesti?

14.
Onko poliisi viivytellyt Gustafssonin tapauksessa, kun esitutkinta häntä vastaan on aloitettu – DNA-tutkintaan vedoten – vasta vuonna 2004, vaikka DNA-tutkinta oli otettu Suomen rikostutkinnassa käyttöön jo vuonna 1991?

15.
Onko Gustafssonin oikeusturvaa Bodom-tapauksessa loukattu?

Pyydän, että asiassa kuullaan ainakin seuraavia henkilöitä: Jorma Palo, Matti Paloaro, Asko Vuorjoki, Ulf Johansson (Bodom, Esbo) ja Siv Jansson-Knuts sekä entiset tai nykyiset poliisin edustajat Knut O. Aas, Kaarlo Nummela ja Kauko Paavola. Ehkä myös Toivo Laento, mikäli hän on siihen halukas.

Espoossa 16.9.2005
(...)

* * *




Paluu Ylevin alkusivulle